Häivytetty tekijä: Väkivallan tekijän ja uhrin representaatiot naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevässä uutisoinnissa

Abstract

Käsittelen kandidaatintutkielmassani naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevässä uutisoinnissa tuotettuja representaatioita sekä väkivallan tekijästä että uhrista. Tutkielmassani tarkastelen representaatioita sekä väkivaltauutisten otsikoissa että leipätekstissä tehtyjen kielellisten valintojen kautta. Teoreettisen viitekehyksen tutkielmalle asettavat representaation, sukupuolistuneen väkivallan sekä naisvihan käsitteet sekä aiempi passiivimuotoisesta otsikoinnista tehty tutkimus. Keskityn tarkastelemaan väkivaltauutisointia naisiin kohdistuvan väkivallan kontekstissa osana yhteiskunnassa ilmenevää naisvihaa. Näkökulmani aiheeseen kiteytän tutkimuskysymykseen: miten sekä väkivallan tekijä että uhri esitetään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevässä uutisoinnissa? Käytin tutkielmassani aineistona 14 vuosina 2019–2020 julkaistua uutistekstiä, jotka käsittelevät naisiin kohdistunutta väkivaltaa. Aineistoon valittujen uutisten kriteereinä olivat passiivimuotoinen otsikointi sekä leipätekstissä mainittu uhrin naissukupuoli. Aineistoon valikoitu uutisointi on tuoretta, jotta on mahdollista pohtia nykyhetken yhteiskunnallisten ilmiöiden, kuten sosiaalisessa mediassa esiintyvän naisvihan, yhteyttä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sekä siitä kirjoitettuun uutisointiin. Kriittinen diskurssianalyysi muodostaa tutkielmani teoreettis-metodologisen viitekehyksen. Keskeinen osa kriittistä diskurssianalyysia on valta-analyysi, jonka mukaisesti tarkastelen tutkimusaineistossa esille nousevia sukupuolistunutta väkivaltaa käsitteleviä diskursseja, erityisesti väkivallan tekijän sekä uhrin tuottamisen näkökulmasta. Diskurssianalyyttisen tutkimuksen tekemistä eivät rajaa tarkat metodologiset toimintaohjeet, joten tutkielmassani hyödynnän diskurssianalyysia ohjenuorana aineiston käsittelyyn. Analyysin toteutin tutkielmassa teemoittelemalla aineistossa esiintyviä väkivallan tekijää ja uhria kuvaavia ilmauksia erilaisten uutisista tunnistamieni diskurssien mukaan. Aineistosta nousi esille neljä sekä uhria että tekijää kuvaavaa diskurssia: ikä-, rooli-, olemus-, sekä luonnediskurssit. Näiden lisäksi aineistosta on tunnistettavissa vain tekijää kuvaava syyllisyysdiskurssi. Sekä uhria että tekijää kuvaavien samankaltaisten diskurssien välillä on nähtävissä eroavaisuuksia siinä, millaista representaatiota uutisoinnissa tuotetaan. Uhria kuvaavat ilmaukset korostavat uhrin roolia perheessä tai asemaa yhteiskunnassa, mutta eivät keskity uhrin ulkoiseen olemukseen. Tekijää kuvataan pitkälti tuntomerkkien kautta sekä rikoksen tekijän tunnetilaa käsitellen. Aineiston uutisten otsikoista jokaisesta on havaittavissa tekijän aktiivisuutta häivyttävä passiivimuoto. Passiivimuotoinen otsikko rakentaa kuvaa aktiivisesta uhrista piilottaen samanaikaisesti tilanteesta väkivallan tekijän ja näin ollen vaikuttaa näkemyksiin väkivaltaa kohdanneista naisista. Mediateksteissä käytetyt tavat uutisoida sukupuolistuneista väkivaltatapauksista eivät ole vaihtoehdottomia kielellisiä ilmauksia tekijää ja uhria kuvatessa. Uutismedioiden tekstit ja erityisesti otsikot rakentavat sitä, miten yhteiskunnassa nähdään eri osapuolet tilanteissa, jossa väkivalta johtaa jopa todella vakaviin seurauksiin.