Ruoka-apu-uutisointi hyvinvointivaltion kuvaajana: Diskurssianalyyttinen luenta Helsingin Sanomien vuoden 2020 uutisoinnista

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tarkastelen, millaisia diskursseja hyvinvointivaltiosta rakennetaan ruoka-apu-uutisoinnin yhteydessä. Tämän lisäksi analysoin, millaisin representaatioin ja strategioin näitä diskursseja lukijalle faktuaalistetaan eli tuotetaan totuudellisiksi. Leipäjonot nähdään Suomessa usein hyvinvointivaltioon sopimattomana ilmiönä, ”hyvinvointivaltion häpeäpilkkuna”, josta uutisoitaessa hyvinvointivaltion vastuita ja asemaa tarkastellaan lähes poikkeuksetta. Ruoka-avun tarpeen nähdään usein kyseenalaistavan hyvinvointivaltion turvaverkkojen toiminnan ja kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen. Vuonna 2020 Covid19-pandemian aiheuttamat poikkeusolot toivat yhteiskuntaamme odottamattomia epävarmuustekijöitä nostaen leipäjonojen yhteiskunnallisen aseman julkiseen keskusteluun, joten myös aihepiirin tutkiminen nousi ajankohtaiseksi.

Leipäjonojen ja hyvinvointivaltion yhtäaikainen olemassaolo herättää yhä uudelleen julkisuudessa keskustelua suomalaisen hyvinvointivaltion tilasta. Medialla on merkittävä valta vaikuttaa käsityksiimme ja pidän siksi tärkeänä selvittää, millaisena hyvinvointivaltio lukijoille esitetään Suomen suurimman päivälehden uutisoinnissa. Aineistoni sisältää kokonaisuudessaan Helsingin Sanomien vuonna 2020 tuottaman ruoka-apu-uutisoinnin. Aineisto koostuu kahdeksasta aiheeseen keskittyvästä artikkelista ja on kerätty Helsingin Sanomien nettisivuilta. Kaikki aineiston artikkelit ovat ilmestyneet Helsingin Sanomien nettisivujen lisäksi myös painetussa lehdessä. Analyysimenetelmänä käytän tutkielmassa kriittistä diskurssianalyysia. Tarkastelen kieltä representaatioina eli sosiaalisesti konstruoituina kuvauksina todellisuudesta.

Tutkielmassani olen eritellyt neljä aineistossa esiintyvää diskurssia hyvinvointivaltiosta. Tavallisesti hyvinvointivaltion tuki esitetään riittämättömänä ja sen toiminta hitaana. Ruoka-avun tarvetta selitetään usein siten, että hyvinvointivaltion rakenteet estävät tietyissä tilanteissa etuuksien ja tuen hakemisen. Hyvinvointivaltiota ei kuitenkaan representoida vain leipäjonoista irrallisena rakenteena, vaan se esitetään neljännessä diskurssissa ruoka-apua kehittävänä toimijana, jolle leipäjonot ovat keino tavoittaa ihmisiä ja ohjata heitä hyvinvointivaltion palveluiden piiriin. Tutkimuskysymykseni toiseen osaan vastaan tutkielmassani analysoimalla diskursseista niitä tapoja ja strategioita, joilla kuvaa hyvinvointivaltiosta faktuaalistetaan, vakuutellaan ja legitimoidaan aineistossa lukijalle. Diskursseissa ja niiden representaatioissa toteutettava argumentointi ja faktuaalistaminen on rikasta lisäten niiden painoarvoa hyvinvointivaltion konstruoijina. Tutkielmassani esitänkin, että uutisointi vaikuttaa merkittävästi käsityksiimme hyvinvointivaltiosta, sen toiminnasta, sekä sen rajoista ja vastuista.

Aineistosta piirtyy kuva mediasta, joka konstruoi hyvinvointivaltiota monipuolisesti ja moninaisin keinoin. Uutisoinnissa rakennetaan kuvaa hyvinvointivaltiosta, jolla on haasteita turvata Suomen perustuslaissakin kansalaisilleen takaamat oikeudet välttämättömään toimeentuloon. Uutisoinnin diskursseissa hyvinvointivaltio on tunnustanut ruoka-avun luonteen osana hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkoja ja osallistanut ruoka-avun tarjoajat mukaan palvelutuotantoon. Hyvinvointivaltio esitetään palveluiden toteuttajan sijaan palveluverkon koordinoijana, jolloin myös julkisen ja yksityisen rajat hämärtyvät. Tämä on omiaan herättämään kysymyksen siitä, kenellä on viimesijainen vastuu ruoka-avuntarvitsijoiden hyvinvoinnista.