По тропам Владимира Арсеньева – Дерсу Узала и понятие благородного дикаря в травелоге «По Уссурийскому краю»
Villanen, Panu (2021)
2021
Venäjän kielen ja kulttuurin maisteriohjelma - Master's Programme in Russian Language and Culture
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105044429
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105044429
Tiivistelmä
Venäjän federaation alueella asuu suuri määrä erilaisten vähemmistökansojen edustajia. Monet näistä kansoista ja heidän asuinalueistaan liitettiin Venäjän keisarikuntaan sen historiallisen laajentumisen aikana. Venäjän valtakunnan koloniaalinen toiminta vaikutti paljon vähemmistökansojen elämäntapaan, kulttuuriin ja uskontoon. Historiallisena ilmiönä tämä rinnastuu eurooppalaiseen kolonialismiin.
Tässä pro-gradu -työssä tarkastelen Vladimir Arsenjevin matkakertomusta ”Po Ussurijskomu kraju” (Ussuri-joen alueella) joka perustuu hänen vuosina 1905-1910 tekemiinsä tutkimusmatkoihin Ussuri-joen seudulle Venäjän Kaukoidässä. Alue tuli strategisesti tärkeäksi Venäjän keisarikunnalle Tyynellemerelle pääsyn vuoksi. Käsittelen matkakertomusta koloniaalisena narratiivina. Tutkimukseni kohteena on, miten kertojan koloniaalinen asema rakentuu suhteessa päähenkilöön eli nanainmetsästäjä Dersu Uzalaan, ja miten Dersun henkilöhahmo rakentuu kertomuksen toiseutena. Analyysini kohteena ovat erityisesti ne narratiiviset keinot, joiden avulla Dersun hahmo rakentuu ”jalona villinä”.
Työni teoreettinen pohja muodostuu jälkikoloniaalisesta teoriasta. Tämän tutkimussuuntauksen edelläkävijä oli amerikkalainen kirjallisuudentutkija Edward Said (1935-2003), jonka pioneerityö Orientalismi (1978, ven. 2006, suom. 2011) kohdistui eurooppalaiseen kolonialismiin ja sen diskursiiviseen vallankäyttöön. Viime vuosikymmeninä jälkikolonialistista tutkimussuuntaa on sovellettu myös Venäjän historian, kulttuurin ja venäjänkielisen kirjallisuuden tutkimukseen. Käytän työssäni lähteenä muun muassa Yuri Slezkinen pioneerityötä Arctic Mirrors. Russia and the Small Peoples of the North (1994). Tutkimusmetodinani toimii narratiivianalyysi.
Kertojan ja Dersu Uzalan välinen vuorovaikutus osoittaa, miten venäläisen kertojan ja paikallisen metsästäjän välille muodostuu koloniaalinen hierarkia. Kertoja asemoi itsensä Venäjän keisarikunnan keskuksesta saapuvaksi vieraaksi, joka suhteessa paikalliseen metsästäjään rakentuu kerronnassa tiedoiltaan ja maailmankatsomukseltaan ylivertaiseksi eurooppalaiseksi. Samalla kerronta toiseuttaa Dersun ja esittää hänet kolonialistiselle kirjallisuudelle tyypillisenä ”jalona villinä”. Dersu puhuu venäjän eli koloniaalisen vallan kieltä vahvasti murtaen ja vertautuu metsästämiinsä villieläimiin. Toisaalta Dersussa on myös ”jalolle villille” tyypillisiä inhimillisyyden piirteitä, kuten avuliaisuutta, uhrautuvaa hyvyyttä ja kertojan luonnonkansoille leimallisena esittämää luontosuhteeseen pohjautuvaa viisautta. Nämä ”jalon villin” piirteet rakentuvat kertojan tavassa kuvata Dersun käyttämää kieltä, hänen luontosuhdettaan ja suhdettaan Ussuri-joen alueella asuviin kiinalaisiin ja hänen suhdettaan tavaroihin ja työntekoon.
Tässä pro-gradu -työssä tarkastelen Vladimir Arsenjevin matkakertomusta ”Po Ussurijskomu kraju” (Ussuri-joen alueella) joka perustuu hänen vuosina 1905-1910 tekemiinsä tutkimusmatkoihin Ussuri-joen seudulle Venäjän Kaukoidässä. Alue tuli strategisesti tärkeäksi Venäjän keisarikunnalle Tyynellemerelle pääsyn vuoksi. Käsittelen matkakertomusta koloniaalisena narratiivina. Tutkimukseni kohteena on, miten kertojan koloniaalinen asema rakentuu suhteessa päähenkilöön eli nanainmetsästäjä Dersu Uzalaan, ja miten Dersun henkilöhahmo rakentuu kertomuksen toiseutena. Analyysini kohteena ovat erityisesti ne narratiiviset keinot, joiden avulla Dersun hahmo rakentuu ”jalona villinä”.
Työni teoreettinen pohja muodostuu jälkikoloniaalisesta teoriasta. Tämän tutkimussuuntauksen edelläkävijä oli amerikkalainen kirjallisuudentutkija Edward Said (1935-2003), jonka pioneerityö Orientalismi (1978, ven. 2006, suom. 2011) kohdistui eurooppalaiseen kolonialismiin ja sen diskursiiviseen vallankäyttöön. Viime vuosikymmeninä jälkikolonialistista tutkimussuuntaa on sovellettu myös Venäjän historian, kulttuurin ja venäjänkielisen kirjallisuuden tutkimukseen. Käytän työssäni lähteenä muun muassa Yuri Slezkinen pioneerityötä Arctic Mirrors. Russia and the Small Peoples of the North (1994). Tutkimusmetodinani toimii narratiivianalyysi.
Kertojan ja Dersu Uzalan välinen vuorovaikutus osoittaa, miten venäläisen kertojan ja paikallisen metsästäjän välille muodostuu koloniaalinen hierarkia. Kertoja asemoi itsensä Venäjän keisarikunnan keskuksesta saapuvaksi vieraaksi, joka suhteessa paikalliseen metsästäjään rakentuu kerronnassa tiedoiltaan ja maailmankatsomukseltaan ylivertaiseksi eurooppalaiseksi. Samalla kerronta toiseuttaa Dersun ja esittää hänet kolonialistiselle kirjallisuudelle tyypillisenä ”jalona villinä”. Dersu puhuu venäjän eli koloniaalisen vallan kieltä vahvasti murtaen ja vertautuu metsästämiinsä villieläimiin. Toisaalta Dersussa on myös ”jalolle villille” tyypillisiä inhimillisyyden piirteitä, kuten avuliaisuutta, uhrautuvaa hyvyyttä ja kertojan luonnonkansoille leimallisena esittämää luontosuhteeseen pohjautuvaa viisautta. Nämä ”jalon villin” piirteet rakentuvat kertojan tavassa kuvata Dersun käyttämää kieltä, hänen luontosuhdettaan ja suhdettaan Ussuri-joen alueella asuviin kiinalaisiin ja hänen suhdettaan tavaroihin ja työntekoon.