Alueellisten hallintoviranomaisten tartuntatautilain mukaiset perusoikeuksien rajoitustoimet koronapandemian aikana

Abstract

Vuonna 2020 globaaliksi pandemiaksi levinnyt koronavirustauti on aiheuttanut Suomessa merkittäviä toimenpiteitä ihmisten terveyden, oikeuden elämään sekä terveydenhuoltojärjestelmän kantokyvyn turvaamiseksi. Viranomaiset ovat tehneet nopealla tahdilla ennennäkemättömiä rajoitustoimenpiteitä, jotka ovat koskeneet jokaiselle kuuluvia perus- ja ihmisoikeuksia. Suomen lainsäädäntö ei ole ollut koronaviruksen kaltaisen herkästi leviävän ja taudinkuvaltaan haastavan tartuntataudin torjuntaan läheskään kaikilta osin valmis. Pandemian aikana monia perusoikeuksia koskevia rajoitustoimia on tehty ensimmäistä kertaa. Tänä poikkeuksellisena aikana tartuntatautilainsäädäntöön on jouduttu tekemään paljon muutoksia hyvin nopealla aikataululla, koska lainsäädäntö ei ole mahdollistanut kaikkien tarpeellisiksi katsottujen rajoitustoimenpiteiden tekemistä. Puutteellisen lainsäädännön lisäksi taudin leviämisen estämisessä on hyödynnetty erilaisia soft law -oikeuslähteitä, joiden käyttäminen ei perusoikeuksien yhteydessä sovellu perusoikeuksien rajoittamista koskevaan oppiin.

Tässä valtiosääntöoikeudellisessa tutkielmassa tutkitaan alueellisten hallintoviranomaisten tartuntatautilain mukaisia perusoikeuksien rajoitustoimia koronapandemian aikana. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen, mitä toimivaltuuksia ja toimenpiteitä aluehallintovirastoilla on käytettävissään koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Tätä varten tutkimuksessa selvitetään oikeusdogmaattista metodia hyödyntäen tartuntatautien torjunnan oikeudellisia lähtökohtia sekä julkisen vallan velvollisuuksia niiden torjumisessa. Tutkielmassa paneudutaan viranomaisten tartuntatautien torjuntaa koskeviin toimivaltasuhteisiin sekä tartuntatautilaissa säädettyihin rajoitustoimenpiteisiin. Tutkielman de lege lata -tyyppinen tarkastelu kohdistuu toistaiseksi voimassa olevaan tartuntatautilakiin sekä siihen koronapandemian aikana tehtyihin tilapäisiin muutoksiin. Aluehallintovirastojen toimenpiteiden arvioimisessa huomioidaan sekä viranomaisen itsensä tekemien rajoituspäätösten oikeudellinen kehikko että rajoituksiin liittyvä valvonnallinen ulottuvuus. Valvonnallisin keinoin aluehallintovirasto voi tarvittaessa puuttua epäkohtiin ja antaa itse rajoituspäätöksiä. Näitä toimenpiteitä arvioidaan perusoikeuksien rajoitusopin näkökulmasta.

Tutkielmassa selvitetään myös, minkälainen rooli viranomaisten antamilla soft law -instrumenteilla sekä muilla ohjeenomaisilla oikeuslähteillä koronaviruksen leviämisen ehkäisemisessä on ollut. Tarkastelu keskittyy siihen, miten ohjeet liittyvät perusoikeuksien rajoittamista koskeviin toimenpiteisiin sekä päätöksiin. Tutkielmassa osoitetaan, että erilaisilla ohjeilla on pyritty ohjaamaan aluehallintovirastojen toimintaa. Sen lisäksi aluehallintovirastot ovat myös itse antaneet koronapandemian aikana ohjausta soft law -ohjein sekä käyttäneet muiden viranomaisten antamia ohjeita rajoituspäätöstensä perusteluissa. Tutkielman lopuksi selvitetään tuomioistuinten sekä laillisuusvalvojien ohjeiden käyttöä koskevaa ratkaisukäytäntöä. Niitä hyödyntäen tutkielman lopussa esitetään de lege ferenda -tyyppisiä kannanottoja, joilla ehdotetaan muutoksia tartuntatautien torjuntaa koskevaan lainsäädäntöön. Lisäksi pohditaan koronaviruksen torjunnassa käytettyjen soft law -ohjeiden oikeuslähdeopillista asemaa osana aluehallintovirastojen rajoitustoimenpiteitä sekä tarkastellaan ohjeiden hyötyjä ja haittoja osana oikeusjärjestystämme.