Päästöraportoinnin kehitys kaupallisessa lentoliikenteessä : Finnair Oyj:n päästöraportointi vuosina 2006–2019

Abstract

Kasvihuonekaasut ja muut ilmastolle haitalliset päästöt ovat ihmisen toiminnan seurauksena kiihdyttäneet luonnollista ilmastonmuutosta. Merkittävä osa näistä päästöistä aiheutuu yritystoiminnan seurauksena eri sektoreilla. Korkeasta energiaintensiteetistä johtuen ilmailualalla päästöjen vähentäminen on erityisen vaikeaa. Lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjen osuuden arvioidaan olevan kahden ja kolmen prosentin välillä kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä, ja toimialan kasvuennusteet luovat alan yrityksille entisestään paineita vähentää päästöjään. Päästöjen seuranta ja niiden raportointi ovat tärkeässä roolissa, kun yritykset asettavat tavoitteita ja kehittävät keinoja päästöjen vähentämiseksi.

Tämä tutkimus tarkastelee päästöraportoinnin kehitystä ilmailualalla kaupallisessa lentoliikenteessä. Ilmiötä lähestytään Finnair Oyj:n päästöraportoinnin näkökulmasta vuosina 2006–2019, mikä muodostaa raportoinnin kehitystä tarkastelevan pitkittäisasetelman tälle tutkimukselle. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida raportoitujen absoluuttisten ja suhteellisten päästömäärien, päästöraportointikäytäntöjen sekä sanallisen päästöraportoinnin kehitystä kaupallisessa lentoliikenteessä.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys kytkee päästöraportoinnin kehityksen osaksi laajempaa ei-taloudellisen raportoinnin kehitystä, tarkastelee päästöraportoinnin toteuttamista sekä arvioi päästöjen vaikutuksia ja niiden raportointia kaupallisen lentoliikenteen näkökulmasta. Tutkimus on laadullinen, ja aineiston analyysi on toteutettu sekä teoriaohjaavalla että aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen aineisto koostuu Finnair Oyj:n vuosikertomuksissa, vastuullisuusraporteissa ja erillisissä ympäristöraporteissa esiintyvistä päästöraportoinnin osioista vuosina 2006–2019.

Tutkimuksen tulokset esitetään kolmen teeman kautta. Kokonaisvaltainen käsitys päästöraportoinnin kehityksestä muodostuu päästömäärien, päästöraportointikäytäntöjen ja sanallisen päästöraportoinnin ymmärryksestä tutkimuksen aikavälillä. Päästöistä raportoidaan niiden lähde, päästölaji sekä määrä, ja niiden kehitys esitetään sekä absoluuttisilla että suhteellisilla mittareilla. Raportoinnissa on korostunut suhteellinen esitystapa. Raportointikäytäntöjä on puolestaan vahvistanut erilaisten standardien ja aloitteiden käyttöönotto. Sanallinen päästöraportointi on keskittynyt suhteellisiin päästövähennystavoitteisiin sekä keinoihin, joilla päästöjä pyritään vähentämään. Koko päästöraportoinnin näkökulmasta merkittävin osuus on ollut päästövähennystavoitteiden ja -keinojen raportoinnilla.

Teoreettisessa viitekehyksessä esitetyn aiemman tutkimuskirjallisuuden ja tutkimuksen tulosten pohjalta on muodostettu kolme johtopäätöstä. Ensinnäkin raportoidun päästötiedon valossa kaupallisen lentoliikenteen absoluuttiset hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet huolimatta siitä, että suhteelliset päästöt ovat vähentyneet. Johtopäätös vahvistaa aiemmassa tutkimuksessa esitettyä havaintoa lentoliikenteen taloudellisen kasvun ja teknologisten päästövähennyskeinojen yhteensovittamisen vaikeudesta. Toiseksi kaupallisen lentoliikenteen päästöraportointikäytäntöjen kehitys on soveltuvin osin yhtenäinen yleisen vastuullisuusraportoinnin kehityksen kanssa, mikä kuvastaa, että tutkimuksen kohderyrityksen kaltaiset lentoyhtiöt pyrkivät raportoimaan päästöistään aina uusimpien standardien mukaisesti. Kolmannen johtopäätöksen mukaan lentoyhtiöiden sanallinen päästöraportointi on keskittynyt tutkittavalla aikavälillä suhteellisten päästövähennystavoitteiden ja päästövähennyskeinojen raportointiin, mikä voidaan nähdä legitimiteettiä vahvistavana keinona, jossa huomio keskitetään yrityksen kannalta hyvältä näyttäviin teemoihin. Tätä tutkimusta tehdessä tunnistettiin tarve aiempaa moninaisemmalle päästöraportointiin keskittyvälle tutkimukselle niin yleisesti kuin kaupallisen lentoliikenteen näkökulmasta.