Puukerrostalorakentamisen kiertotalousverkoston toiminnan kehittäminen

Abstract

Tietoisuus rakennetun ympäristön vaikutuksista ilmastoon on kasvanut niin globaalisti kuin kansallisestikin. Rakennetun ympäristön kulutuksen globaalien kestävyysongelmien syntymisen keskeisenä tekijänä pidetään nykyistä lineaarista talousmallia, jonka perustana on neitseellisten luonnonvarojen ja resurssien suuri kulutus. Lineaarisen talousmallin haasteisiin ja ongelmakohtiin on tuotu esille ratkaisuksi uudenlainen talousmalliajattelu, kiertotalous, jossa pyritään materiaalien suljettuihin kiertoihin ja käytössä olevien resurssien kestävämpään käyttöön. Siirtymä lineaaritaloudesta kiertotalouteen edellyttää systeemitason muutoksia ja laaja-alaista yhteistyötä eri osapuolten välillä. Vanhat tottumukset ja lineaariseen talousmalliin suunniteltu liiketoiminta kuitenkin haastavat kiertotalouteen siirtymistä. Liiketoimintaympäristöjen kompleksisuus ja toimintakentän muutos staattisesta dynaamisemmaksi tekevät toimijoista yhä riippuvaisempia toisistaan. Yhteiseen arvonluontiin ja kasvaneiden riippuvuussuhteiden johtamiseen on kuitenkin tunnistettu edesauttavan toiminta arvoverkostoissa ja ekosysteemeissä, joissa suuri määrä eri toimijoita työskentelee verkoston yhteisten päämäärien ja tavoitteiden eteen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kiertotalouden verkostojohtamista puukerrostalohankkeessa. Tutkimuksessa tarkastellaan verkostojohtamisen keinoja, haasteita ja mahdollisuuksia kiertotalouden edistämiseksi puukerrostalorakentamisessa. Tutkimusta ohjaa teoreettinen viitekehys, jossa yhdistyy verkostomaisen toiminnan monitasoisuus sekä verkostoon kuuluvien toimijoiden välinen aineellinen ja aineeton vaihdanta kiertotalouden näkökulmasta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että puukerrostalorakentamisen kiertotalousverkostoon kuuluvilla osapuolilla on omat tehtävänsä kiertotalouden edistämiseksi rakennushankkeen aikana ja osapuolten rakennustekninen- sekä kiertotalouden osaaminen on mahdollista hyödyntää osapuolten välisellä avoimella vuoropuhelulla ja yhteistyöllä. Kiertotalouden soveltaminen käytäntöön ei kuitenkaan ole vielä selkeätä kaikille osapuolille, joten osapuolilla oli yleisesti ottaen helpompi tunnistaa kiertotalouteen siirtymisen haasteita kuin keinoja tai sen tarjoamia mahdollisuuksia. Tutkimustuloksien ja aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta esitän neljä johtopäätöstä. Ensimmäisessä johtopäätöksessä korostetaan laaja-alaisen yhteistyön osapuolten ja verkostotasojen välillä olevan keskeinen tekijä kiertotalouden edistämiseksi rakennushankkeen aikana, sillä kiertotalouden laaja-alaisten hyötyjen saavuttamiseksi tunnistettiin tarvittavan muiden osapuolten ja koko verkoston tuki. Toiseksi korostan verkostomaisen toiminnan merkitystä, sillä verkostomaisen toiminnan avulla on mahdollista saavuttaa systeemitason muutoksia. Verkostomaisen toiminnan eduksi tunnistettiin myös yhteinen arvonluonti, innovointi sekä tasaisemmin jakautuvat integraatio kustannukset, riskit ja tuotot kiertotalouteen siirtyessä. Kolmanneksi korostan kiertotalouden olevan vielä useille rakennusalan toimijoille uusi asia ja sen käytäntöön soveltaminen tuotti vielä haasteita, joten kiertotalouden käytäntöön soveltamisen helpottamiseksi vaaditaan markkinavuoropuhelua, jotta toimijoiden on helpompi tunnistaa kiertotalouden hyödyntämisen tuoma lisäarvo. Neljännessä johtopäätöksessä vedetään yhteen KVR-toteutusmuodon pullonkaulankohtia ja miten KVR-toteutusmuoto soveltuu kiertotalouden edistämisen näkökulmasta. Toteutusmuodon katsottiin rajoittavan kiertotaloutta rakennushankkeen aikana, sillä toteutusmuodon sopimussuhteiden myötä on tilaajan myötävaikutusmahdollisuudet hankkeen aikana pienet ja KVR-urakoitsijalla on suuri vastuu edistää, ylläpitää ja toteuttaa avointa vuoropuhelua ja yhteistyötä toimijoiden välillä kiertotalouden mukaisten tuotteiden, ratkaisujen ja innovaatioiden löytämiseksi.

Awareness of the built environment impact on climate has increased globally and nationally. The current Linear Economic model, which is based on high consumption of virgin natural resources and resources overall, is considered as a key element in the emergence of global sustainability problems. Circular economy has been proposed as a solution for the challenges and problems in the Linear Economic model. It is a new way of thinking that seeks closed material loops and more sustainable use of resources.

The transition from a Linear Economy to Circular Economy requires changes in the systemic level and extensive collaboration between different operators. Old habits and business models are challenged in the transition. Increasing complexity of business environments and the operational changes to more dynamic direction make operators increasingly dependent on each other. Joint value creation and management of increasing dependencies have been identified gaining value from networks and ecosystems, where different operators share goals and objectives.

This study examines management of a Circular Economics network in a timber construction project. The research examines the means, the challenges, and network management opportunities to promote Circular Economy. The research is guided by a theoretical reference framework that combines multiple levels of network activity with tangible and intangible exchange between network operators from the perspective of the Circular Economy.

The results of the study show that each of the stakeholders in the construction network have their own role to promote Circular Economy during a construction project. The knowledge in the construction engineering and Circular Economy can be utilized by parties with open dialogue and cooperation. The implementation of the Circular Economy in practical level is not yet distinct for all contributors and hence it was generally easier for operators to identify the challenges in changing to a Circular Economy than the means or the opportunities it provided.

Based on the research findings and research in literature, I have come to four conclusions. Firstly, extensive collaboration between the operators and all the network layers is a central factor to promote the Circular Economy during a construction project, as the support from other parties was identified mandatory to achieve the pervasive benefits of the Circular Economy. Secondly, I emphasize the importance of network-like activities in order to achieve system-level changes. Common value creation, innovation and more evenly distributed integration costs, risks and returns were also identified for the benefit of network-like activities. Thirdly, I emphasize that open market dialogue is required to facilitate the practice aiming for easier identification of the additional value provided by Circular Economy. Circular Economy was still a new issue for several construction operators and utilization still presented challenges. The fourth conclusion pulls together the bottlenecks of the KVR implementation format and suitability to promote Circular Economy. The model was considered to have limitations due to a contractual model where the subscriber has limited contribution during the project and the KVR contractor has the main responsibility to promote, maintain and implement open dialogue and cooperation between the different parties to discover products, solutions and innovation.