Monikielisten lasten kielenkehityksen arviointi : Integroiva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma on integroiva kirjallisuuskatsaus, jossa selvitetään, millaisia monikielisten lasten kielenkehityksen arviointimenetelmiä kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa esiintyy kymmenen viime vuoden ajalta. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, kuinka luotettavia esiin nousseet arviointimenetelmät ovat. Kliinistä työtä tekevien suomalaisten puheterapeuttien mukaan monikielisten lasten kielenkehityksen arvioinnissa käytetään muun muassa havainnointia, haastatteluja, yksikielisille tarkoitettuja arviointitestejä sekä erilaisia taitotasomittareita ja virheanalyyseja. Yleistä käytäntöä arviointiin ei kuitenkaan ole muodostunut. Tällä hetkellä suositellaan kokonaisvaltaista arviointia, jossa huomioidaan monikielisen lapsen kaikki käytössä olevat kielet, kielille altistumisen kesto ja laatu sekä lapsen kieliympäristö. Suomessa nähdään monikielisten lasten kielenkehityksen nykyisten arviointimenetelmien olevan puutteellisia. Näin ollen aiheeseen liittyvä tutkimus on erityisen tärkeää etenkin kehityksellisen kielihäiriön diagnosoinnin ja varhaisen tuen sekä kliinistä työtä tekevien puheterapeuttien näkökulmasta.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarjota tietoa monikielisten lasten arvioinnin kanssa työskenteleville puheterapeuteille sekä pohjustaa tulevaa pro gradu -tutkielmaani. Tämän tutkielman tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi aineistohausta valittiin analysoitavaksi kymmenen tieteellistä artikkelia sisäänotto- ja poissulkukriteereiden mukaisesti. Aineistoa analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Aineiston artikkeleista taulukoitiin pelkistetyt tiedot tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi. Tuloksia on tarkasteltu tutkittujen kielen piirteiden näkökulmasta kahden pääteeman, arviointimenetelmät ja arviointimenetelmien luotettavuus, avulla.

Tämän tutkielman tulokset osoittavat, että kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa on kymmenen viime vuoden aikana tutkittu monikielisten lasten kielenkehityksen osalta kielellistä historiaa ja kielille altistumista, leksikkoa, semantiikkaa, kielioppia, morfologiaa, syntaksia, morfosyntaksia, fonologiaa, fonologista lyhytkestoista muistia, pragmatiikkaa, kerrontataitoja, puheen sujuvuutta sekä lukitaitoja. Monikielisten lasten kielenkehityksen yksittäisiä kielen piirteitä arvioidaan The Multilingual Assessment Instrument for Narratives-, The Language Exposure Assessment Tool- ja BILEX-menetelmillä sekä hyödyntäen epäsanatoistotehtäviä dynaamisessa arvioinnissa. Useaa kielen piirrettä voidaan arvioida Spanish-English Language Proficiency Scale - ja Cross-Linguistic Lexical Tasks -menetelmien avulla sekä hyödyntäen uutta pisteytysmallia The Bilingual English Spanish Assessment -menetelmän semanttisesta alaosiosta suoriutumiseen. Useaa kielen piirrettä arvioivissa arviointimenetelmäkokonaisuuksissa hyödynnetään The Questionnaire for Parents of Bilingual Children -kyselylomaketta, The Quasi-Universal Nonword Repetition Task- ja The Multilingual Assessment Instrument for Narratives -menetelmiä sekä epäsanatoistotestiä, Alberta Language and Development Questionnaire-, Peabody Picture Vocabulary Test-, Test for Reception of Grammar- ja Test Neuropsicologico Prescolare -menetelmiä. Tutkielman tulosten mukaan monikielisten lasten kehityksellisen kielihäiriön diagnosoinnissa arviointimenetelmien kokonaisuudet ovat luotettavimpia. Tämä tukee kokonaisvaltaisen kielenkehityksen arvioinnin tärkeyttä. Tuloksista on löydettävissä myös muita hyviä luotettavuuslukuja saaneita yksittäin käytettyjä arviointimenetelmiä.

Tämän kandidaatintutkielman tulokset antavat teoreettista tietoa kliinistä työtä tekeville puheterapeuteille erilaisista monikielisten lasten arviointimenetelmistä ja niiden luotettavuudesta. Tutkielman tuloksista nousi esille kaksi menetelmää, The Multilingual Assessment for Narratives ja Alberta Language and Development Assessment, jotka on virallisesti käännetty myös suomen kielelle ja näin ollen ovat suomalaisten puheterapeuttien hyödynnettävissä. Vaikka tutkielma ei paikkaa monikielisten lasten arviointimenetelmien puutteen tutkimusaukkoa Suomessa, antaa se hyödyllistä tietoa jatkotutkimusten pohdintaan menetelmien soveltamisesta.