Näyttöön perustuva johtaminen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa

Abstract

Tutkielma käsittelee sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen johtamista. Tavoitteena on tuottaa tietoa uudistuksen ja näyttöön perustuvan johtamisen välisestä suhteesta. Sote-palvelurakennetta uudistettiin tavoitteena kustannustehokkaampi järjestelmä ja laadukkaammat hyvinvointipalvelut. Uudistusta ohjattiin monivaiheisessa poliittishallinnollisessa säädösvalmistelussa sote-järjestämislaiksi, johon tutkimus keskeisesti rajautuu. Kiinnostuksen kohteena on tiedon oleellisuus uudistuksen johtamisessa, minkä tutkimiseksi työssä sovelletaan kansainvälisessä tieteellisessä keskustelussa käytettyä käsitettä näyttöön perustuva johtaminen, evidence-based management. Sen perusideana on, että johtamisessa ja erityisesti johtamiseen kuuluvassa päätöksenteossa olisi nojauduttava parhaimpaan saatavilla olevaan näyttöön. Johtamiskäytäntöjen mikrotason tarkastelun lisäksi sote-uudistuksen näyttöön perustuva johtaminen tulee tutkimuksessa ymmärretyksi hallintotieteen makrotason reformiteoreettisten jäsennysten kautta.

Tutkimus on tyypiltään laadullinen tutkimus, jossa haastateltiin uudistuksen poliittishallinnollisia valmistelijoita ja uudistuksen toimeenpanevia johtajia. Aineistoksi kerätyt kuusi haastattelua toteutettiin haastateltaville yhteisellä kysymysrungolla ja mukautuvan haastattelun mallilla. Analyysimetodina on teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa aineiston tiivistämisen, luokittelun ja teemoittelun perusteella vastataan tutkimuksessa asetettuun tutkimusongelmaan eli kysymykseen siitä, millainen on näyttöön perustuvan johtamisen ja sote-uudistuksen suhde.

Tutkimuksen keskeisimpien tulosten mukaan näyttöön perustuva johtaminen näkyi uudistusta tukevan tiedon keräämisessä ja arvioinnissa. Merkittävimmäksi esteeksi tiedon hyödyntämiselle osoittautui poliittisen järjestelmän tiedon valikoiva käyttö, mutta myös ristiriitaiset institutionaaliset logiikat ja polkuriippuvuudet ovat vaarantaneet tiedon aseman näyttöön perustuvassa sote-uudistuksen johtamisessa. Näyttöön perustuvan johtamisen on vaikea ratkaista sellaisia sote-uudistuksen ongelmia, joihin nykyjärjestelmän voimassaollessa ei uudistuksen johtamisella ole suoraa valtaa puuttua. Lisäksi näyttöön perustuvassa sote-uudistuksen johtamisessa on tarvittaessa kestettävä myös tiedon epävarmuutta ja puuttuvaa tietoa. Paljastuneista rajoituksista ja esteistä huolimatta tutkimuksen tulos on, että hyödyntämällä näyttöön perustuvaa johtamista voi mahdottomalta tuntuva sote-uudistuksen johtaminen muuttua mahdollisemmaksi. Jatkotutkimuksia tarvittaisiin erityisesti näyttöön perustuvan johtamisen menettelysääntöjen muotoilemiseksi poliittishallinnosta prosessia varten sekä näytön arvioinnin ja arvottamisen systematiikan rakentamiseksi.