Toistuvien keskenmenojen syyt Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 2013–2017
Niska, Laura (2021)
2021
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105034257
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105034257
Tiivistelmä
Raskauden keskeytyminen on yleinen raskauskomplikaatio, sillä noin 15–25 % raskauksista päättyy keskenmenoon. Toistuva keskenmeno (RPL) tarkoittaa vähintään kolmea peräkkäistä alkuraskauden keskenmenoa tai kahta myöhäisillä viikoilla tapahtuvaa keskenmenoa. Toistuva keskenmeno jaetaan primaariksi tai sekundaariseksi sen mukaan, onko naisella taustalla synnytyksiä vai ei.
Vanhempien kromosomaalinen poikkeama selittää 1,9–11,7 % toistuvista keskenmenoista. Yleisin kromosomaalinen poikkeavuus on tasapainoinen translokaatio. Sikiön kromosomipoikkeavuus on merkittävin syy toistuviin keskenmenoihin ja se selittää 32–67,1 % toistuvista keskenmenoista. Yleisimmät poikkeavuudet ovat Turnerin oireyhtymä (monosomia X) ja trisomiat 13, 18 ja 21.
Hyytymistekijöiden poikkeamat ovat toinen yleinen toistuvien keskenmenojen syy. Antifosfolipidivasta-aineoireyhtymä selittää 7,3 % toistuvista keskenmenoista. Faktori V –mutaatiota esiintyy noin 2–3 %:lla suomalaisista, mutta sen merkitys toistuvien keskenmenojen taustalla on ristiriitainen. Näiden lisäksi myös MTHFR- ja PAI-1-mutaatiot selittävät osan toistuvista keskenmenoista. Kohdun anatomiset poikkeavuudet, kuten bikorninen kohtu, unikorninen kohtu, sekä kohtuontelon kiinnikkeet, polyypit ja myomat, esiintyvät 11,3–15,4 %:lla toistuvia keskenmenoja kohtaavista naisista. Näiden lisäksi eri endokrinologiset syyt, esimerkiksi diabetes tai kilpirauhasen sairaudet, selittävät 17–20 % toistuvista keskenmenoista.
Tutkimuksista huolimatta toistuvien keskenmenojen syy jää tuntemattomaksi 23,6–71,5 %:lle pariskunnista. Keskenmenojen määrän lisääntyessä riski seuraavan raskauden keskenmenolle kasvaa. Kuitenkin 76,0–84,4 % niistä naisista, joilla on takana toistuvia keskenmenoja, saavat lopulta lapsen.
Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2013–2017 hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla kävi 146 pariskuntaa, joilla oli taustalla vähintään kaksi alkuraskauden keskenmenoa. Tutkimusten jälkeen trombofiilinen syy selitti 11,6 % toistuvista keskenmenoista, kohtuanomalia 6,2 %, hormonaalinen syy 5,5 % ja kromosomipoikkeavuus 4,8 %. Keskenmenojen syy jäi epäselväksi 71,9 %:lle pariskunnista. Näiden tulosten perusteella tutkimuksia toistuvien keskenmenojen syistä tarvitaan lisää.
Vanhempien kromosomaalinen poikkeama selittää 1,9–11,7 % toistuvista keskenmenoista. Yleisin kromosomaalinen poikkeavuus on tasapainoinen translokaatio. Sikiön kromosomipoikkeavuus on merkittävin syy toistuviin keskenmenoihin ja se selittää 32–67,1 % toistuvista keskenmenoista. Yleisimmät poikkeavuudet ovat Turnerin oireyhtymä (monosomia X) ja trisomiat 13, 18 ja 21.
Hyytymistekijöiden poikkeamat ovat toinen yleinen toistuvien keskenmenojen syy. Antifosfolipidivasta-aineoireyhtymä selittää 7,3 % toistuvista keskenmenoista. Faktori V –mutaatiota esiintyy noin 2–3 %:lla suomalaisista, mutta sen merkitys toistuvien keskenmenojen taustalla on ristiriitainen. Näiden lisäksi myös MTHFR- ja PAI-1-mutaatiot selittävät osan toistuvista keskenmenoista. Kohdun anatomiset poikkeavuudet, kuten bikorninen kohtu, unikorninen kohtu, sekä kohtuontelon kiinnikkeet, polyypit ja myomat, esiintyvät 11,3–15,4 %:lla toistuvia keskenmenoja kohtaavista naisista. Näiden lisäksi eri endokrinologiset syyt, esimerkiksi diabetes tai kilpirauhasen sairaudet, selittävät 17–20 % toistuvista keskenmenoista.
Tutkimuksista huolimatta toistuvien keskenmenojen syy jää tuntemattomaksi 23,6–71,5 %:lle pariskunnista. Keskenmenojen määrän lisääntyessä riski seuraavan raskauden keskenmenolle kasvaa. Kuitenkin 76,0–84,4 % niistä naisista, joilla on takana toistuvia keskenmenoja, saavat lopulta lapsen.
Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2013–2017 hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla kävi 146 pariskuntaa, joilla oli taustalla vähintään kaksi alkuraskauden keskenmenoa. Tutkimusten jälkeen trombofiilinen syy selitti 11,6 % toistuvista keskenmenoista, kohtuanomalia 6,2 %, hormonaalinen syy 5,5 % ja kromosomipoikkeavuus 4,8 %. Keskenmenojen syy jäi epäselväksi 71,9 %:lle pariskunnista. Näiden tulosten perusteella tutkimuksia toistuvien keskenmenojen syistä tarvitaan lisää.