Positroniemissiotomografia-magneettikuvaus

Abstract

Tämä kandidaatintyö käsittelee positroniemissiotomografiakuvauksen ja magneettikuvauksen fuusiolaitetta eli PET-MRI:tä. Kandidaatintyön tarkoituksena oli esitellä molempia kuvantamismenetelmiä ja niitä hyödyntävää fuusiolaitetta. Tavoitteena oli saada selville PET-MRI:n tekniikan kehittämiseen ja laitteen kliiniseen käyttöön liittyneitä haasteita sekä uuden tutkimusmenetelmän lääketieteelle tuomia hyötyjä. Kandidaatintyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jota varten etsittiin tietoa lähinnä verkkolähteistä eli tieteellisistä julkaisuista ja muista luotettavista aihetta käsitelleistä artikkeleista.

Kandidaatintyössä saatiin selville lukuisia haasteita, joita fuusiolaitteen tekniikan kehittämisessä ja kliinisessä hyödyntämisessä on ilmennyt. PET-MRI-fuusiolaitteessa, jossa kuvauslaitteet sijaitsivat fyysisesti erillään toisistaan, ei luonnollisesti ollut teknisiä haasteita, koska laitteiden tekniikan ei tarvinnut olla yhteensopivaa ja yhteiset kuvat muodostettiin kuvausten jälkeen tietokoneella. Menetelmän luotettavuus kärsi kuitenkin juuri eriaikaisten kuvien takia, jolloin fysiologiassa oli saattanut tapahtua huomattavia muutoksia kuvausten välillä ja toisaalta kuvien anatominen tarkkuuskaan ei ollut aina luotettava. Sen sijaan täysin integroidussa laitteessa on ollut moniakin teknisiä ongelmia. Täysin integroidun fuusiolaitteen suurimpia teknisiä haasteita on ollut saada kuvauslaitteet toimimaan samanaikaisesti ilman, että kummankaan laitteen tekniikasta olisi häiriöksi toisen toiminnalle tai kuvadatalle. Menetelmän kliininen käyttö vaatii myös moniammatillista osaamista ja kuvien tulkinta perehtyneisyyttä sekä kliiniseen fysiologiaan että radiologiaan.

Kaiken kaikkiaan PET-MRI on edelleen kehitysvaiheessa oleva kuvantamismenetelmä, ja tutkimustietoa on julkaistu verrattain vähän. Tämänhetkisen tiedon mukaan PET-MRI on erityisen hyödyllinen kuvantamismenetelmä silloin, kun halutaan tarkastella kohteen fysiologiaa ja tutkia sellaisia alueita, joilla tarvitaan hyvää pehmytkudosten erottelukykyä. Tällaisia alueita ovat muun muassa pään ja kaulan sekä pikkulantion alueet. Käyttökohteiden pääpaino on syöpätaudeissa, mutta myös infektio- ja lastentauteja sekä sydän- ja verisuonitauteja voidaan tutkia menetelmällä. Syöpätaudeissa menetelmällä saadaan tietoa alkuperäisen kasvaimen sijainnista, levinneisyydestä ja etäpesäkkeistä, minkä avulla voidaan arvioida sopivinta ja oikea-aikaisinta hoitoa. Lisäksi PET-CT:hen verrattuna PET-MRI:ssä potilaan saama sädeannos on huomattavasti pienempi. Tulevaisuudessa kuvantamismenetelmällä saatetaan saada lisäinformaatiota aivojen tutkimuksessa nimenomaan välittäjäaineiden toiminnasta.