Narratiivinen analyysi vanhempien suhteesta julkisen sektorin terveyspalveluihin
Pajupuro, Ida (2021)
Pajupuro, Ida
2021
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105024228
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105024228
Tiivistelmä
Universalismi on ollut suomalaisen sosiaalipolitiikan yksi keskeisin periaate ja julkisen sektorin terveyspalvelut ovat rakentuneet universalistiseen käsitykseen pohjautuen. Nykytilanteessa suomalaiset eivät enää tukeudu pelkästään universaaleihin julkisiin palveluihin, sillä yksityinen sairaskuluvakuutus on kasvattanut suosiotaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Erityisesti lasten sairaskuluvakuutusten ottaminen on ollut jyrkässä kasvussa viimeisten vuosikymmenten aikana.
Aiemmat tutkimukset ovat tarkastelleet lapsilleen terveyspalveluja järjestävien vanhempien suhdetta yksityisiin terveyspalveluihin tuoden esiin yksityisiin terveyspalveluihin liitettyjä käsityksiä julkisia palveluja paremmasta saatavuudesta ja laadusta. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet tarkastelemaan nimenomaan yksityisiin terveyspalveluihin liitettyjä käsityksiä, ja suhde julkisiin palveluihin on jäänyt toistaiseksi tutkimatta. Julkisen terveydenhuollon ensisijaisuuden lasten perusterveydenhuollon järjestämisessä voikin jossain määrin sanoa kyseenalaistuneen. Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välille on syntynyt kuilu sekä terveyspalveluiden laadun ja saatavuuden käsityksiin liittyen. Näiden tutkimustulosten pohjalta voidaan havaita tarve uudelle tutkimustiedolle siitä, miten julkisten terveyspalveluiden käyttäjät suhtautuvat julkisiin palveluihin tilanteessa, jossa julkinen sektori ja universaalit palvelut ovat kyseenalaistuneet yksityisten terveyspalveluiden käytön myötä.
Pro gradu -tutkielmani tutkii suomalaisten vanhempien suhdetta julkisen sektorin tuottamiin terveyspalveluihin. Käytän tutkimuksen aineistona Universalismin ja valinnanvapauden välissä -hankkeen (2014-2015) valmista haastatteluaineistoa, joka koostuu Tampereen seudulla asuvien vanhempien haastatteluista, jotka liittyvät lasten sairaskuluvakuuttamiseen. Teemoittelevan narratiivisen analyysimenetelmän avulla tutkin, miten vanhemmat kertovat suhteestaan julkisen sektorin tuottamiin terveyspalveluihin. Tutkin lisäksi sitä, millaisina yksityisen sektorin terveyspalvelut näyttäytyvät vanhempien kertomuksissa sekä miten universalistiseen, pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin liittyvät ihanteet näyttäytyvät vanhempien kertomuksissa.
Yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa yksityisiin sairaskuluvakuutuksiin suhtaudutaan kriittisesti ja on keskustelu siitä, mitä mahdollisia seurauksia yksityisten sairaskuluvakuutusten ottamisella on suomalaiselle palvelujärjestelmälle. Tutkimustulosteni valossa julkisen sektorin ja yksityisen sektorin terveyspalvelut sekä universalismin ihanteet saavat erilaisia merkityksiä vanhempien kertomuksissa. Tulosten mukaan vanhempien suhde julkiseen terveydenhuoltoon on sekä vakiintunut että muuttunut. Aineistosta on havaittavissa neljä erilaista kertomusta, jotka kuvaavat vanhempien suhtautumista julkisiin terveydenhuoltopalveluihin; pettyneet vanhemmat siirtyvät julkisen sektorin kannattajista yksityisen sektorin asiakkaiksi; irrottautuneet vanhemmat suosivat yksityisiä terveyspalveluita ensisijaisesti; lojaalit vanhemmat sitoutuvat arvopohjaisesti julkisiin terveyspalveluihin; tyytymättömät vanhemmat ovat tahtomattaan julkisessa terveydenhuollossa. Vanhempien puheessa osoitetaan erilaisia tapoja merkityksellistää sairaskuluvakuutuksen tärkeyttä ja yksityisten palveluiden piiriin pääsyä. Merkittävälle osalle vanhemmista lasten sairaskuluvakuutus on normalisoitunut käytäntö, jonka lisäksi tyytymättömät vanhemmat eivät sitoudu julkisiin terveyspalveluihin tai niiden kehittämiseen. Tutkielmani keskeinen tulos on, että sairaskuluvakuuttamiseen ja yksityisiin palveluihin liitetään julkisten etuuksien ja palveluiden määräytymistavan kaltaisia universalistisia odotuksia.
Aiemmat tutkimukset ovat tarkastelleet lapsilleen terveyspalveluja järjestävien vanhempien suhdetta yksityisiin terveyspalveluihin tuoden esiin yksityisiin terveyspalveluihin liitettyjä käsityksiä julkisia palveluja paremmasta saatavuudesta ja laadusta. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet tarkastelemaan nimenomaan yksityisiin terveyspalveluihin liitettyjä käsityksiä, ja suhde julkisiin palveluihin on jäänyt toistaiseksi tutkimatta. Julkisen terveydenhuollon ensisijaisuuden lasten perusterveydenhuollon järjestämisessä voikin jossain määrin sanoa kyseenalaistuneen. Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välille on syntynyt kuilu sekä terveyspalveluiden laadun ja saatavuuden käsityksiin liittyen. Näiden tutkimustulosten pohjalta voidaan havaita tarve uudelle tutkimustiedolle siitä, miten julkisten terveyspalveluiden käyttäjät suhtautuvat julkisiin palveluihin tilanteessa, jossa julkinen sektori ja universaalit palvelut ovat kyseenalaistuneet yksityisten terveyspalveluiden käytön myötä.
Pro gradu -tutkielmani tutkii suomalaisten vanhempien suhdetta julkisen sektorin tuottamiin terveyspalveluihin. Käytän tutkimuksen aineistona Universalismin ja valinnanvapauden välissä -hankkeen (2014-2015) valmista haastatteluaineistoa, joka koostuu Tampereen seudulla asuvien vanhempien haastatteluista, jotka liittyvät lasten sairaskuluvakuuttamiseen. Teemoittelevan narratiivisen analyysimenetelmän avulla tutkin, miten vanhemmat kertovat suhteestaan julkisen sektorin tuottamiin terveyspalveluihin. Tutkin lisäksi sitä, millaisina yksityisen sektorin terveyspalvelut näyttäytyvät vanhempien kertomuksissa sekä miten universalistiseen, pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin liittyvät ihanteet näyttäytyvät vanhempien kertomuksissa.
Yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa yksityisiin sairaskuluvakuutuksiin suhtaudutaan kriittisesti ja on keskustelu siitä, mitä mahdollisia seurauksia yksityisten sairaskuluvakuutusten ottamisella on suomalaiselle palvelujärjestelmälle. Tutkimustulosteni valossa julkisen sektorin ja yksityisen sektorin terveyspalvelut sekä universalismin ihanteet saavat erilaisia merkityksiä vanhempien kertomuksissa. Tulosten mukaan vanhempien suhde julkiseen terveydenhuoltoon on sekä vakiintunut että muuttunut. Aineistosta on havaittavissa neljä erilaista kertomusta, jotka kuvaavat vanhempien suhtautumista julkisiin terveydenhuoltopalveluihin; pettyneet vanhemmat siirtyvät julkisen sektorin kannattajista yksityisen sektorin asiakkaiksi; irrottautuneet vanhemmat suosivat yksityisiä terveyspalveluita ensisijaisesti; lojaalit vanhemmat sitoutuvat arvopohjaisesti julkisiin terveyspalveluihin; tyytymättömät vanhemmat ovat tahtomattaan julkisessa terveydenhuollossa. Vanhempien puheessa osoitetaan erilaisia tapoja merkityksellistää sairaskuluvakuutuksen tärkeyttä ja yksityisten palveluiden piiriin pääsyä. Merkittävälle osalle vanhemmista lasten sairaskuluvakuutus on normalisoitunut käytäntö, jonka lisäksi tyytymättömät vanhemmat eivät sitoudu julkisiin terveyspalveluihin tai niiden kehittämiseen. Tutkielmani keskeinen tulos on, että sairaskuluvakuuttamiseen ja yksityisiin palveluihin liitetään julkisten etuuksien ja palveluiden määräytymistavan kaltaisia universalistisia odotuksia.