Psykologinen turvallisuus henkilöstöjohtamisen etätyön vuorovaikutuksessa

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten psykologinen turvallisuus on yhteydessä henkilöstöjohtamisen tehtävissä työskentelevien henkilöiden vuorovaikuttamiseen etätyössä ja onko sillä yhteyttä organisaatioiden tehokkuuteen. Kansallista tutkimustietoa organisaatioiden psykologisesta turvallisuudesta osana vuorovaikutusta on hyvin vähän, joten tämän tutkielman avulla nostetaan esille psykologisen turvallisuuden käsitteen merkitystä Suomessa ja tuodaan esille sen mahdollista yhteyttä organisaatioiden tehokkuuteen etätyön kontekstissa. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tarve jatkuvalle yhteydenpidolle ja työn nopealle suorittamiselle on kasvanut erilaisissa organisaatioissa, mikä taas on edesauttanut erilaisten teknologisten vuorovaikutusvälineiden kehittymistä ja monipuolista käyttöä varsinkin nyt etätyön aikana. Sosiaalisen tuen merkitys etätyössä korostuu kollektiivisuuden näkökulmasta, sillä etätyössä sosiaalisiin tukimuotoihin on luultavasti kiinnitettävä huomiota uudella tavalla, jotta työn tekeminen ei muutu eristäytyneeksi ja lopulta työhyvinvointia heikentäväksi tekijäksi, jolla taas voi olla yhteyttä työn tuottavuuteen. Erilaiset työelämän megatrendit teknologian kehittymisestä työkulttuurin muutokseen vaikuttavat ja tulevat vaikuttamaan yhä enemmän työntekijöiden elämään ja hyvinvointiin. Koronapandemiasta johtuen organisaatiot kansainvälisesti joutuivat reagoimaan keväällä 2020 työympäristön nopeaan muutokseen ja osa työntekijöistä siirtyi kokoaikaiseen etätyöhön. Etätyö on siksi merkittävä osa tätä tutkielmaa sen tavoitteen ja yhteiskunnallisen merkityksen määrittelyn kannalta.

Tutkielman teoreettinen viitekehys on jaettu neljään pääteemaan, jonka tarkoituksena on luoda kattava teoreettinen perusta tutkielman keskeisistä käsitteistä tukemaan tutkimuksen tavoitetta ymmärtää tutkittavaa ilmiötä. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta muodostetut teemat ovat henkilöstöjohtaminen etätyön murroksessa, psykologinen turvallisuus, työyhteisön vuorovaikutus sekä työhyvinvoinnin ulottuvuudet.

Tämän laadullisen tutkielman tieteenfilosofisena lähtökohtana toimii ontologinen ihmiskäsitys, jossa tutkittavien toiminta perustuu omien merkitysten aktiiviseen konstruoimiseen sosiaalisessa ympäristössä. Tutkielman metodologinen lähestymistapa on fenomenologinen, sillä tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää tutkimuskohdetta tutkittavien kokemusten kautta. Aineistonkeruumenetelmäksi valikoitui puolistrukturoitu teemahaastattelu, joka mahdollisti haastatteluiden täydentämistä lisäkysymyksillä ohjaten samalla keskustelun kulkua kattavan aineiston keräämiseksi. Aineisto kerättiin keväällä 2021 henkilöstöalan ammattilaisista, joilla kaikilla oli monen vuoden kokemus alalta sekä kokemusta etätyöstä kuluneen vuoden aikana. Aineistonkeruun tuloksena litteroitua aineistoa kertyi 93 sivua. Kerätty aineisto analysoitiin laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jonka tuloksena aineistosta muodostettiin kolme pääluokkaa, kahdeksan yläluokkaa sekä viisikymmentä alaluokkaa.

Keskeiseksi tulokseksi aineistosta nousi esille, että psykologisesti turvallista ilmapiiriä tuki etätyön vuorovaikutuksessa kannustava ja turvallinen etäyhteisö. Tulosten perusteella psykologisesti turvallinen ilmapiiri rakentuu etätyössä yhdessä tiimien yhteisten tavoitteiden, osallistavan vuorovaikutuksen, sosiaalisen tuen sekä luottamuksen kautta. Sosiaalinen tuki vahvisti työn yksilöllistä ja kollektiivista tuunaamista. Tulokset osoittivat, että psykologisesti turvallinen etäyhteisö tuki myös yksilön työhyvinvointia sekä työhön sitoutumista. Psykologisen turvallisuuden koettiin vahvistavan työilmapiiriin kuulumista etätyössä, ja sen merkitys vuorovaikutussuhteissa korostui tiimien välisessä vuorovaikutuksessa enemmän kuin yksittäisissä vuorovaikutussuhteissa. Aineistosta selvisi, että etätyön aikana henkilöstöjohtamisen työstä suoriutuminen ei ole merkittävästi tai ollenkaan heikentynyt. Nämä kokemukset perustuivat työn mittaamisen tuloksiin, sillä tutkimukseen osallistuneiden työn katsottiin olevan mitattavissa olevaa työtä. Työn tehokkuutta ja psykologista turvallisuutta voitiin organisaatioissa lisätä, kun johtamisessa oli huomioitu työn määrittely, työhön osallistuminen sekä siihen tehokas vastaaminen. Organisaatioiden tehokkuutta heikentäviksi tekijöiksi etätyössä aineistosta nousi esille työn pirstaloituminen, kiire, työn keskeytykset sekä teknologiavälitteisestä vuorovaikutuksesta johtuvat epätulkinnat.

Tutkielman keskeisiä tuloksia voidaan pitää yhteiskunnallisesti merkittävinä, sillä tutkimuksen aihe on ajankohtainen sekä tulokset ovat kansallisesti ainutlaatuiset. Myös tästä johtuen kattavampaa tutkimusta tarvitaan vuorovaikutuskeinojen vaikutuksista työntekijöiden hyvinvointiin ja työsuoritukseen etätyössä, jotta erilaiset organisaatiot osaavat tulevaisuudessa ennaltaehkäisevästi reagoida työelämän muutoksiin. Työelämän muutokset synnyttävät jatkuvaa tarvetta organisaatioille löytää ratkaisuja tehokkuutensa vahvistamiseksi samalla huolehtien henkilöstön hyvinvoinnista. Vuorovaikutus toimii ratkaisevana porttina löytää yhteenkuuluvuutta sieltä, missä emme fyysisesti ole läsnä mutta missä aktiivisesti vuorovaikutamme.