PFAPA-syndrooman (Periodic fever, aphthous stomatitis, adenitis) epidemiologia Pirkanmaalla
Linnola, Sakari (2021)
Linnola, Sakari
2021
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104294152
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104294152
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää PFAPA:n (periodic fever, aphthous stomatitis, pharyngitis, adenitis) eli jaksokuumeen epidemiologiaa Pirkanmaalla. Tutkimus on rekisteripohjainen, väestöpohjainen selvitys, jossa pyrittiin tunnistamaan toistuvia kuumeita sairastavien potilaiden joukosta jaksokuumepotilaat sekä tarkastelemaan potilaan oirekuvan piirteitä sairauskertomustekstien tietojen perusteella. Potilastietoarkistoista haettiin ne Pirkanmaan alueella elävät alle 10-vuotiaat potilaat, jotka olivat käyneet TAYS:ssa joko lasten ja nuorten poliklinikalla tai korva-, nenä ja kurkkutautien poliklinikalla vuosien 2012-2017 aikana diagnoosikoodeilla R50.9, A68.0 ja J33.5. Jaksokuumeeksi sopivia potilaita löytyi yhteensä 46, joista 33 pystyttiin luokittelemaan varmoiksi jaksokuumepotilaiksi, ja loput jäivät todennäköisiksi. Lopulliseksi ilmaantuvuustiheyden tulokseksi Pirkanmaan alueella vuosina 2012-2017 saatiin keskimäärin 1,8/10 000/henkilövuosi, kun huomioidaan vain varmat jaksokuumetapaukset 0–4-vuotiaiden ikäluokassa.
Selvityksen aikana ilmeni lisäksi puutteita PFAPA:n diagnostisissa kriteereissä, joista esiintyy erimielisyyksiä myös lääkäreiden keskuudessa. Aihe vaatinee jatkotutkimusta. Tulokset tukevat ehdotusta siitä, että jaksokuumeen voisi diagnosoida kliinisen epäilyksen herätessä niissäkin tapauksissa, joissa perinteisesti käytetyt Thomasin kriteerit eivät täyty
Selvityksen aikana ilmeni lisäksi puutteita PFAPA:n diagnostisissa kriteereissä, joista esiintyy erimielisyyksiä myös lääkäreiden keskuudessa. Aihe vaatinee jatkotutkimusta. Tulokset tukevat ehdotusta siitä, että jaksokuumeen voisi diagnosoida kliinisen epäilyksen herätessä niissäkin tapauksissa, joissa perinteisesti käytetyt Thomasin kriteerit eivät täyty