Punahilkka kategorioiden tuolla puolen: Queer-analyysi televisiosarjasta Once Upon a Time

Abstract

Tutkielmani pääaineisto on ABC Studiosin tuottama Once Upon a Time -televisiosarja (2011–2018). Tutkin queer-näkökulmasta erityisesti kyseisen sarjan Punahilkka-hahmoa suhteessa Punahilkka-sadun historiaan. Tutkimushypoteesini on, että Once Upon a Time toisintaa ja jatkaa Punahilkka-traditiota hyvin itsetietoisesti. Punahilkan kiehtovuudesta viestii sadun suosio; sitä on levitetty, käännetty, hyödynnetty ja varioitu eri aikoina eri tavoin. Punahilkka-sadun monet versiot paljastavat jotakin oman julkaisuajankohtansa yhteiskunnallisista oloista, vaikka sadun keskeiset aiheet – kuten tottelemattomuus ja väkivalta – ovatkin pysyneet pääasiassa muuttumattomina. Tutkijoita on kiinnostanut muun muassa sadun kompleksiset valtasuhteet, seksualisoitunut sisältö ja sosiohistoriallinen konteksti. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia tulkintoja queer-teoria motivoi esiin Punahilkasta? Miten Once Upon a Time nykyisyydestä käsin herättelee Punahilkan historiaa? Miten se kommentoi ja vie eteenpäin Punahilkka-sadun motiiveja ja merkitystä? Millaista queer-potentiaalia sarjaan on kätketty ja mikä sen merkitys on?

Queer-teorian avulla erittelen, analysoin ja tulkitsen Once Upon a Time -sarjan ja Punahilkka-sadun epä-normatiivisia yksityiskohtia, kuten paljonpuhuvia hiljaisuuksia, välitiloja, symboleita, vihjauksia ja viittauksia. Pyrin tutkielmassani havainnollistamaan, millaista queer-potentiaalia eli vaikeasti kuvailtavaa mutta mielikuvitusta tietyllä tavalla stimuloivaa laatua aineistossani piilee. 1900-luvun lopulla syntynyt queer-tutkimus on nuorehko ja paikoin sisäisesti ristiriitainen tutkimussuuntaus, mikä selittänee ainakin osittain, miksi Punahilkasta tehdyssä queer-tutkimuksessa on vielä täydennettävää. Tähän tarpeeseen vastaan tutkielmallani, joka kohdistuu yhteen tuoreimmista Punahilkka-adaptaatioista eikä siksi ole vielä ollut perusteellisen queer-analyysin kohteena.

Once Upon a Time kertoo länsimaisen satuperinteen tunnetuimmista hahmoista, jotka Paha kuningatar on kironnut. Hän on luonut hahmoille uudet persoonat ja siirtänyt heidät Lumotusta metsästä meidän 2000-luvun maailmaamme. Queer-luennan kannalta jo tämä lähtöasetelma on mielenkiintoinen, sillä se viestii identiteetin moninaisuudesta. Analyysini perusteella yksi sarjan keskeisistä teemoista on, että ihmiset rakentuvat monista ja monimutkaisista palasista, jotka horjuttavat patriarkaalista maailmankuvaa sekä yksinkertaistavia kategorisointeja, kuten hyvä–paha, mies–nainen tai hetero–homo. Pureudunkin tutkielmassani Punahilkan sisältämiin sukupuolittuneisiin oletuksiin ja esitän mahdollisuuden, että kirjallisissa versioissa tyypillisesti mieheksi oletettu susi saattaakin olla nainen. Ajatustani mukaillen ja perinteisistä Punahilkka-saduista poiketen sarjan Punahilkka-hahmo on itse susi, tarkemmin ottaen siis ihmissusi. Tulkintani mukaan muodonmuutos ihmisestä sudeksi kuvaa transformatiivista oivallusta ja itsensä toteuttamisen vapautta, jolla on elävöittävä voima.