Turvallisuuden varmistaja ja tunteiden käsittelijä: Nollalinjan auttavan puhelimen työntekijöiden haastattelupuheessaan tuottamat työntekijäkategoriat

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia sitä, mistä lähisuhdeväkivallan kokijoiden kanssa tehtävän väkivaltatyön sisältö Nollalinjalla muodostuu. Nollalinja on vuonna 2016 perustettu valtakunnallinen auttava puhelin kaikille, jotka ovat läheisissä ihmissuhteissaan kokeneet väkivaltaa tai sen uhkaa, sekä naisille, jotka ovat kokeneet väkivaltaa tai sen uhkaa myös muissa kuin lähisuhteissaan. Tutkimuksessani olen kiinnostunut siitä, miten Nollalinjan työntekijät kuvaavat puhelimessa tekemänsä väkivaltatyön sisältöjä haastattelupuheessaan ja miten he kuvatessaan työskentelyn sisältöjä kategorisoivat itseään työntekijöinä. Tutkin myös sitä, millaisia erityispiirteitä työskentelyyn tuo se, että väkivaltatyö tapahtuu auttavassa puhelimessa.

Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on lähisuhdeväkivallasta ja väkivaltatyöstä tehty aikaisempi tutkimus. Tutkimukseni aineisto on muodostunut kahdeksasta Nollalinjan työntekijälle tehdystä teemahaastattelusta. Tutkimukseni on kvalitatiivinen, ja tutkimuksessani metodologia pohjautuu etnometodologiaan ja sosiaalinen konstruktionismiin. Haastattelut olen analysoinut jäsenkategoria-analyysia avulla. Analyysin tuloksena muodostui kahdeksan työntekijäkategoriaa. Muodostin näistä kategorioista neljä kategoriaparia työskentelyn sisällön kuvausten perusteella. Nämä kategoriaparit ovat: 1) kartoittaja ja turvallisuuden varmistaja, 2) tukija ja tunteiden käsittelijä, 3) palveluohjaaja ja tiedonantaja sekä 4) rohkaisija ja jäsentäjä.

Tutkimuksessani kävi ilmi puhelimessa tehtävän väkivaltatyön monipuolisuus, joka vaatii työntekijältä kykyä muokata omia työskentelytapojaan asiakkaan tarpeen mukaisesti. Työskentelyn sisältöä keskeisesti kuvaavia työntekijäkategorioita ovat tukijan ja tunteiden käsittelijän sekä palveluohjaajan ja tiedonantajan kategoriat. Nämä kategoriat toivat esiin, kuinka soittajan kanssa tehtävässä työskentelyssä yleensä liikutaan tukemisen sekä ohjaamisen ja neuvomisen välillä. Puhelinauttamisen erityispiirteistä työskentelyyn erityisesti vaikuttivat soittajan anonyymius, avun kertaluonteisuus sekä soittajan mahdollisuus soittaa mistä paikasta ja tilanteesta tahansa.

Tutkimukseni tuo lisätietoa auttavassa puhelimessa tehtävästä väkivaltatyön sisällöistä ja tuo esiin sen erityispiirteitä verrattuna perinteiseen kasvokkain tapahtuvaan työskentelyyn. Tätä voidaan pitää tärkeänä erityisesti sitä syystä, että auttavassa puhelimessa tehtävää väkivaltatyötä ei ole juuri tutkittu Suomen kontekstissa aikaisemmin. Toisaalta jatkotutkimusta auttavassa puhelimessa tehtävästä työstä tarvitaan, sillä esimerkiksi soittajien näkökulmasta työskentely saattaa vaikuttaa erilaiselta.

The purpose of this study is to examine what the violence prevention work conducted together with victims of domestic violence consists of at Nollalinja. Nollalinja is a nationwide helpline established in 2016 for all those who have experienced violence or the threat of violence in their close relationships, as well as for women who have also experienced violence or the threat of it in other relationships. In this study, I am interested in how the Nollalinja employees describe their violence prevention work conducted on the telephone and how they categorise themselves as employees when describing the content of their work in the interviews. I also examine the special features the violence prevention work has due to the fact that it is conducted on the telephone.

The theoretical framework for my study is previous research conducted on domestic violence and violence prevention work. The data consist of eight thematic interviews with Nollalinja employees. The study is qualitative, and the methodology is based on ethnomethodology and social constructivism. I analysed the interviews with the help of Membership Categorisation Analysis. Eight employee categories emerged from the analysis. From these categories, I formed four category pairs based on the descriptions of the content of the work. These category pairs are: 1) mapper and security provider, 2) supporter and handler of emotions, 3) service counsellor and informant, and 4) encourager and structure provider.

The study revealed the diversity of violence prevention work conducted on the telephone. This diversity requires the employees to be able to adapt their work methods according to the client’s needs. The central employee categories that describe the content of the work are the categories of supporter and handler of emotions, as well as the service counsellor and informant. These categories highlighted how the work with the callers generally fluctuated between support and guidance and counselling. The special features of telephone work that particularly influenced the violence prevention work were the caller's anonymity, the non-recurring nature of the help, and the caller's ability to call from any place and situation.

The study provides more information about the content of violence prevention work conducted on a helpline and highlights the special features in comparison to traditional face-to-face work. These findings are important particularly due to the sparsity of previous research on the violence prevention work conducted on the telephone in a Finnish context. On the other hand, further research is needed on the work conducted on helplines, such as research on the callers’ perspective, which may greatly differ from the employees’ perspective.