Distansundervisning av muntlig språkfärdighet : Gymnasielärares upplevelser av pandemitidens svenskundervisning

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani lukion ruotsinopettajien kokemuksia suullisen kielitaidon opettamisesta COVID-19-pandemian aikaisen etäopetusjakson aikana keväällä 2020. Tarkemmin tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia opettajilla on suullisen viestinnän ja ääntämisen opettamisesta sekä palautteenannosta osana suullisen kielitaidon opettamista. Koska tutkimus koskien etäopetusta poikkeusoloissa on vähäistä, rakentuu tutkielman tausta kirjallisuuteen suunnitellusta etäopetuksesta. Tutkimuksellani pyrin täydentämäänpoikkeusolojen aikaiseen etäopetukseen liittyvää tutkimustietoa suullisen kielitaidon opettamisen osalta sekä tarjoamaan kieltenopettajille ja opetuksen järjestäjille konkreettisia esimerkkejä siitä, millaiset toimintatavat poikkeustilanteessa koettiin toimiviksi. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä lukion ruotsinopettajaa joulu-tammikuussa 2020–2021. Aineistonkeruun tulos oli 40-sivuinen litteroitu aineisto, joka analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkielman tulokset osoittavat, että opettajien kokemusten mukaan toimivimpia työskentelytapoja suullisen viestinnän harjoittelussa olivat videokokousten kautta erilaiset dialogi- ja keskustelutehtävät ja suulliset esitelmät pienryhmissä sekä palautettavina tehtävinä erilaiset äänitys- ja videointiharjoitukset. Suullista harjoittelua videokokousten välityksellä ei koettu autenttiseksi tai luonnolliseksi, ja pienryhmän keskinäinen dynamiikka ja vuorovaikutus koettiin ratkaisevaksi tekijäksi etäharjoitustilanteissa. Opettajien mukaan osa opiskelijoista myös vaikutti ahdistuvan etäympäristössä harjoittelusta, kun taas osalle opiskelijoista etäisyys toi rohkeutta harjoitteluun verrattuna luokkatilanteeseen. Palautettavien tehtävien tärkeimmiksi hyödyiksi koettiin saatu tieto opiskelijan osaamisesta ja palautteenannon helppous.

Ääntämisen opettamisen osalta toimiviksi tehtävätyypeiksi koettiin toistamiseen ja imitoimiseen perustuvat tehtävät sekä ääntämissääntöihin tutustuminen ja hankalien äänteiden pohdinta. Tehtäviä tehtiin sekä itsenäisinä tehtävinä että opettajajohtoisina tehtävinä oppituntien aikana. Oppituntien aikaisissa harjoitustilanteissa opiskelijoiden rohkaiseminen koettiin tärkeämmäksi kuin ääntämisvirheiden korjaaminen.

Opiskelijan autonomia ja vastuu oman toiminnan ohjaamisesta harjoitustilanteissa lisääntyi opettajan vähentyneen läsnäolon sekä itsenäisten tehtävien myötä. Haasteina koettiin epämotivoituneet sekä ujot opiskelijat, joilla oli vaikeuksia suorittaa annettuja tehtäviä. Etäopettajan roolissa korostui mahdollistajan rooli, ja vaikka rooli harjoitustilanteissa koettiin passiivisempana vähentyneen läsnäolon vuoksi, koki osa opettajista tärkeäksi seurata harjoitustilanteita sekä rohkaista ja auttaa opiskelijoita tehtävissä.

Opettajat kokivat tärkeimmäksi palautteen muodoksi kirjalliset kommentit palautettaviin suorituksiin, sillä niiden avulla he pystyivät antamaan henkilökohtaista ja yksityiskohtaista palautetta opiskelijan osaamisesta. Suurimpana haasteena palautteenannossa opettajat kokivat ajanpuutteen sekä suuret opiskelijaryhmät. Spontaania palautetta harjoitustilanteissa annettiin suullisesti ja chatin kautta, mutta tällaisen palautteen riittävyys koettiin haasteellisena, sillä opettajien mukaan opiskelijat tarvitsivat enemmän etenkin rohkaisevaa palautetta uudessa tilanteessa. Osa opettajista koki toimivaksi myös vertaispalautteen suullisista suorituksista.