Viljelijän oikeusturvakeinot maataloustukien toimeenpanossa, EU- ja hallinto-oikeuden näkökulma

Abstract

Tutkielmassa käsitellään Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan mukaisten viljelijätukien hallinnointia viljelijän oikeusturvan ja käytettävissä olevien oikeusturvakeinojen näkökulmasta. Tarkastelussa ovat mukana myös kansalliset ja EU-oikeudelliset oikeusperiaatteet viranomaistoimintaa ja viranomaisen harkintaa ohjaavina oikeusnormeina.

Tutkielmassa selvitetään tukihakemuksen käsittelyyn liittyvää hallintomenettelyä tukihallinnon omalaatuisuuden ja säätelypainotteisuuden ymmärtämiseksi. EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa sään-nellään suoraan sovellettavilla EU-asetuksilla, mutta säännösten soveltaminen tapahtuu kansallisessa hallintomenettelyssä. Näin myös oikeusturvakeinot jäsentyvät kansallisten säännösten mukaisesti. Kansallisilla ja EU-oikeuden oikeusperiaatteilla on kuitenkin erilaiset taustat ja osin myös periaatteiden sisällöllinen tulkinta on mahdollisesti erilainen.

Tutkielma on luonteeltaan lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Tutkielmassa pyritään systematisoimaan kansallisten ja EU-oikeuden oikeusperiaatteiden asemaa suhteessa voimassa olevan oikeuden säännöksiin ja selvittämään mahdollisia oikeusperiaatteiden tulkintavaikutuksia sekä niissä tapahtunutta kehitystä. Tutkielma on julkisoikeuden alaan kuuluva ja perusluonteeltaan hallinto-oikeudellinen, mutta se sisältää vahvoja yhtymäkohtia eurooppaoikeuteen käsitellessään Euroopan unionin oikeutta sekä maatalousoikeuteen arvioidessaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan toimeenpanoa.

Aineistona tutkielmassa on käytetty monipuolisesti EU-lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta, oikeudellisia ja viljelijätukihallintoon liittyviä artikkeleita sekä oikeuskäytäntöä yhdessä ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisujen kanssa. Tutkielman aineistossa on myös huomioitu erilaiset viranomaisohjeet niiden säännösten ja oikeusperiaatteiden soveltamiskäytäntöä ohjaavan vaikutuksen vuoksi.

Tutkielman johtopäätöksissä ilmenee, että EU-oikeudelliset moitteettoman varainhoidon ja vilpittömän yhteistyön periaatteet ovat hyvin läpileikkaavat käsiteltäessä viljelijätukiin liittyviä hallintoasioita, vaikka niitä ei täysin katsottaisikaan EU:n toimintaa ohjaavina periaatteina yksilöiden oikeusasemaan suoraan vaikuttaviksi periaatteiksi. Viranomaisten ja tuomioistuinten tulkintakäytäntöjen on myös havaittu olevan pidättyviä tämän asiantilan haastamiseksi.

Kokonaisuutena viljelijöiden oikeusturvan ja käytettävissä olevien oikeusturvakeinojen voidaan katsoa olevan kattavat ja muiden hallintoasioiden käsittelyn kanssa vertailukelpoiset. Oikeusperiaatteista suhteellisuusperiaate ja luottamuksensuojan periaate ovat kuitenkin tavanomaisiin hallintoasioihin verrattuna heikommin velvoittavia viljelijätukihallinnossa.