Tiedonsaanti yhtiöitetyistä kuntapalveluista kuntalaisen ja luottamushenkilön näkökulmasta

Abstract

Julkisuus, tiedonsaanti ja avoimuus kuuluvat olennaisena osana sekä demokratiaan että oikeusvaltioon. Kansalaisilla tulee olla käytettävissään riittävästi tietoa julkisen vallan toiminnasta ja julkisten varojen käytöstä, jotta julkisen vallan tai varojen käytöstä on mahdollista esittää tarvittaessa faktoihin perustuvaa kritiikkiä. Myös käytössä olevien oikeussuojakeinojen hyödyntäminen edellyttää, että jokaisen on mahdollista saada tietoa julkisen vallan käytöstä sekä päätösten perusteista.

Edellä sanottu koskee niin valtion keskushallinnon orgaaneita kuin kunnallisia toimijoitakin. Perustuslain mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua asukkaiden itsehallintoon. Kunnallisen itsehallinnon osana kunnan jäsenillä tulee olla riittävät tiedot arvioidakseen kunnan toimintaa. Ylintä päätösvaltaa kunnissa käyttävät vaaleilla valitut valtuutetut, joiden päätösten perusteena olevan tiedon määrän ja laadun voidaan sanoa olevan kaiken kunnallisen päätöksenteon keskiössä. Mikäli valtuutetuilla ei ole käytössään kaikkea tarvitsemaansa tietoa päätöksentekonsa tueksi, voidaan koko kunnallisen päätöksentekojärjestelmän sanoa toimivan vaillinaisesti. Suomessa kaiken viranomaistoiminnan julkisuus on turvattu perusoikeutena. Perustuslakiin kirjattua julkisuusperiaatetta konkretisoi laki viranomaistoiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki). Kuntalaisten näkökulmasta kuntalaissa on useita säännöksiä, joilla pyritään turvaamaan kuntalaisten tiedonsaantia ja kunnan toiminnan avoimuutta. Tiedonsaanti kunnan omasta toiminnasta niin kuntalaisen kuin luottamushenkilönkin osalta on turvattu verrattain kattavasti sekä perustuslain että tavallisen lain tasolla. Kunnat ovat jo pidemmän aikaa järjestäneet palveluitaan muillakin tavoin kuin omana palvelutuotantonaan. Useimmiten toiminnan organisoimisen muotona toimii kunnan joko osittain tai kokonaan omistama osakeyhtiö. Lisäksi kuntalain uudistamisen yhteydessä vuonna 2015 kuntalakiin tuli lisäys, jonka mukaan kuntien tulee yhtiöittää toimintansa silloin, kun toiminta tapahtuu kilpailutilanteessa markkinoilla. Kunnat eivät siis enää voi vapaasti valita, milloin toimintaa harjoitetaan yhtiömuodossa. Yhtiömuotoon liittyy myös merkittävä ero tiedonsaannin ja julkisuuden kannalta. Yhtiöittämisen jälkeen toimintaan sovellettavaksi tulevat yksityisoikeudelliset osakeyhtiölain säännökset, joiden keskeisenä lähtökohtana on suojata liike- ja ammattisalaisuuksia. Julkisuuden sijaan tällöin sovelletaan lähtökohtaisesti salassapitoa koskevia säännöksiä. Salassapito koskee tutkielman kontekstissa niin kuntalaista kuin luottamushenkilöäkin. Tässä tutkielmassa pyrin tarkastelemaan kuinka tiedonsaantimahdollisuudet muuttuvat niin kuntalaisten kuin luottamushenkilöidenkin kohdalla ja millä tavoin tiedonsaantiin voidaan vaikuttaa. Tarkastelussa on lisäksi se, mitä avoimuuden ja julkisuuden toteuttamisen velvollisuuksia lainsäädännöstä on johdettavissa kuntayhtiöön silloin, kun kunta on sen ainoa omistaja. Täysin pimentoon kuntalaiset tai luottamushenkilöt eivät tiedonsaannin osalta jää yhtiömuotoon siirryttäessäkään, mutta merkittäviä rajoituksia erityisesti kuntalaisen kohdalla tämä aiheuttaa. Tutkielmassa käydään läpi julkisuutta, kunnan toimintaa, kuntapalveluiden yhtiöittämistä, yhtiöoikeudellisia peruskysymyksiä, sekä luonnollisesti tiedonsaantia kuntayhtiöstä. Tarkasteltavana ovat lisäksi kunnan omistajaohjauksen keinot, joilla voidaan vaikuttaa myös sekä kuntalaisen että luottamushenkilöiden tiedonsaantiin. Lopuksi pyrin kuvaamaan kuntien palvelutuotannon tulevaisuutta yhtiöittämisen näkökulmasta. Tämän lisäksi kuvaan kuntalaisten ja luottamushenkilöiden tiedonsaannin nykytilaa ja viimeisenä käyn lyhyesti läpi mahdollista julkisuuslain soveltamisalan laajentamista kuntayhtiöihin.