”Halutaan heille tuoda se tunne, että heijän ajatuksilla on iso merkitys" : Varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä lasten tuottamasta toiminnan arvioinnista
Jernfors, Anna; Sirén, Laura (2021)
Jernfors, Anna
Sirén, Laura
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104284071
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104284071
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen opettajilla on lapsen tuottamasta toiminnan arvioinnista. Pyrimme saamaan selville, minkälaisen merkityksen lasten tuottama arviointi saa ja millaiseksi varhaiskasvatuksen opettajat sen kokevat. Näiden kautta saamme myös tietoa konkreettisista keinoista, miten lapset voidaan ottaa mukaan toiminnan arviointiin.
Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena eräässä pirkanmaalaisessa kunnassa. Tutkimuksemme muodostui fenomenografiseksi tutkimukseksi, sillä tutkimuksen kohteena olivat varhaiskasvatuksen opettajien käsitykset. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta varhaiskasvatuksen opettajaa puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastattelu analysoitiin aineistolähtöisesti laadullisen sisällönanalyysin mukaisesti.
Varhaiskasvatuksen opettajien käsitykset lasten tuottamasta toiminnan arvioinnista voidaan jakaa kahteen pääluokkaan, arviointitieto suhteessa arjen toimintaan sekä arvioinnin toteuttaminen. Varhaiskasvatuksen opettajat kokivat lapsen tuottaman arviointitiedon merkityksellisenä, koska saavat sitä kautta arvokasta tietoa jokaisesta ryhmän lapsesta. Tiedon kautta päivittäinen toiminta on entistä lapsilähtöisempää ja lapsi oppii, että hänen ajatuksillaan on vaikutusta ryhmän arkiseen toimintaan. Arviointitiedon kautta lapsi opitaan tuntemaan paremmin yksilönä. Esimerkiksi mikä on hänelle mielekästä ja minkä takia, ja mikä taas ei ole niin mieluista tekemistä. Arvioinnin vuorovaikutuksellisuutta pidettiin tärkeänä turvallisen ja luotettavan ilmapiirin saavuttamiseksi, mikä taas edesauttaa lapsen rehellistä kerrontaa. Lapsia kannustetaan rehelliseen kerrontaan, jolloin he myös oppivat monenlaisten mielipiteiden olemassaolon. Lisäksi lapsen tuottama arviointitieto nähtiin palautteena omasta työstä, jonka pohjalta pystyy reflektoimaan omaa ja tiimin toimintaa.
Lapsen tuottaman toiminnan arvioinnin toteuttamiseen varhaiskasvatuksen opettajilla oli käytössä monipuolisia tapoja, kuten havainnointi, keskustelu ja erilaiset äänestämisen tavat. Lapsen ikä ja persoona oli hyvin huomioitu arviointitavoissa. Arvioinnin toteuttaminen ja lapsilta tiedon saaminen koettiin helpoksi, mutta sen sisäistäminen ja käyttöönotto on prosessi, joka vie aikaa. Myös arjen hektisyyden koettiin haastavan arvioinnin toteutumista.
Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena eräässä pirkanmaalaisessa kunnassa. Tutkimuksemme muodostui fenomenografiseksi tutkimukseksi, sillä tutkimuksen kohteena olivat varhaiskasvatuksen opettajien käsitykset. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta varhaiskasvatuksen opettajaa puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastattelu analysoitiin aineistolähtöisesti laadullisen sisällönanalyysin mukaisesti.
Varhaiskasvatuksen opettajien käsitykset lasten tuottamasta toiminnan arvioinnista voidaan jakaa kahteen pääluokkaan, arviointitieto suhteessa arjen toimintaan sekä arvioinnin toteuttaminen. Varhaiskasvatuksen opettajat kokivat lapsen tuottaman arviointitiedon merkityksellisenä, koska saavat sitä kautta arvokasta tietoa jokaisesta ryhmän lapsesta. Tiedon kautta päivittäinen toiminta on entistä lapsilähtöisempää ja lapsi oppii, että hänen ajatuksillaan on vaikutusta ryhmän arkiseen toimintaan. Arviointitiedon kautta lapsi opitaan tuntemaan paremmin yksilönä. Esimerkiksi mikä on hänelle mielekästä ja minkä takia, ja mikä taas ei ole niin mieluista tekemistä. Arvioinnin vuorovaikutuksellisuutta pidettiin tärkeänä turvallisen ja luotettavan ilmapiirin saavuttamiseksi, mikä taas edesauttaa lapsen rehellistä kerrontaa. Lapsia kannustetaan rehelliseen kerrontaan, jolloin he myös oppivat monenlaisten mielipiteiden olemassaolon. Lisäksi lapsen tuottama arviointitieto nähtiin palautteena omasta työstä, jonka pohjalta pystyy reflektoimaan omaa ja tiimin toimintaa.
Lapsen tuottaman toiminnan arvioinnin toteuttamiseen varhaiskasvatuksen opettajilla oli käytössä monipuolisia tapoja, kuten havainnointi, keskustelu ja erilaiset äänestämisen tavat. Lapsen ikä ja persoona oli hyvin huomioitu arviointitavoissa. Arvioinnin toteuttaminen ja lapsilta tiedon saaminen koettiin helpoksi, mutta sen sisäistäminen ja käyttöönotto on prosessi, joka vie aikaa. Myös arjen hektisyyden koettiin haastavan arvioinnin toteutumista.