Unohdetut ovet:Modernismin ovien merkitykset, tulkinta ja vertailu
Rankinen, Miika-Matias (2021)
Rankinen, Miika-Matias
2021
Arkkitehdin tutkinto-ohjelma - Master's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104284021
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104284021
Tiivistelmä
Diplomityö lähtee liikkeelle havainnosta, että suhtautuminen oviin ja niiden arkkitehtoniseen rooliin on muuttunut yhä abstrahoidumpaan suuntaan. Samalla modernistisen rakennusperinnön vanhoja ovityyppejä ja niihin liitettäviä tuotteita korvataan uusilla standardityypeillä, jotka eivät aina vastaa kohteiden suunnittelijoiden alkuperäisiä intentioita. Tämä ovien jakama tarina
on haikea, mutta voimme kulkea sen yhdessä.
Työssä avataan aluksi hyvin lyhyesti standardiovien ja elementaarisen ajattelun historiaa, mikä havainnollistaa vallitsevia ovikäsityksiä ja yleistä suhdetta arkiympäristön oviin. Työtä alustetaan lyhyella katsauksella oven historiaan, kuin muistutuksena abstrahoituvan oven olemassaolosta. Ovet eivät ole kadonneet, sillä abstrahoiduinkin ovi kantaa mukanaan valtavan määrän merkityksiä ja laajoja eettisiä kysymyksiä.
Seuraavaksi avataan modernismin merkkiteosten ovia, jotka havainnollistavat modernististen ovien moninaisuuden. Tässä työssä modernismi esitellään ovien viimeisenä aikakautena, mutta siitä huolimatta ovet eivät ole kadonneet. Kohteista tehdyt tulkinnat ovat uusia, sillä ovia koskevia aineistoja on tällä hetkellä heikosti saatavilla. Pyrkimys on täten samalla paikata ovien roolin katoamista kirjallisuudesta nostamalla esiin muutamia esimerkkiovia ikonisista modernismin merkkikohteista takaisin lukijoiden mieliin. Minusta tuntuu, että tämä tarina ansaitsee tulla kerrotuksi niin meidän itsemme kuin ovienkin takia.
Viimeinen osio on sarja subjektiivisempia tarinoita. Ne ovat kokemuksia, jotka haluan välittää eteenpäin havainnollistaakseni muutosta. Muutosta kallisarvoisissa ovissa, jotka nostetaan yhä uudelleen saranoiltaan. Tämä on rakkaustarina noita unohdettuja oviamme kohtaan. Ovia, joiden kertomia tarinoita pyyhitään pois historian kertomuksista. This thesis had its beginning in the observation that the approach to doors and their architectural role has taken an increasingly abstract turn. At the same time, the old doors of modernism are being replaced with new standard doors, which often aren’t meeting the original intentions of the architects. The story told by the doors is a sad one, but we can walk through it together.
I start the story with a short outlook on the history of the door and hope to convey an answer to the question, ”What is a door?” There’s much beauty in the standard door and no matter how abstract it is made, it can never be dismantled from its deep meaning and numerous ethical questions.
In the middle of the story, we look at the doors of the iconic modern masters, who, through their doors, tell another story of modernism. Modernism has introduced itself as the last era of a door, but still, the door has never disappeared. With this thesis, I aim to recover a few doors from the history in the mind of the reader. I feel we, and the door, deserve it.
The last part of the story is a more subjective one. These experiences I want to share in order to tell the story of change - precious doors being lifted from their hinges over and over again. This is a love story towards our doors, which are being increasingly rejected and left out of history
on haikea, mutta voimme kulkea sen yhdessä.
Työssä avataan aluksi hyvin lyhyesti standardiovien ja elementaarisen ajattelun historiaa, mikä havainnollistaa vallitsevia ovikäsityksiä ja yleistä suhdetta arkiympäristön oviin. Työtä alustetaan lyhyella katsauksella oven historiaan, kuin muistutuksena abstrahoituvan oven olemassaolosta. Ovet eivät ole kadonneet, sillä abstrahoiduinkin ovi kantaa mukanaan valtavan määrän merkityksiä ja laajoja eettisiä kysymyksiä.
Seuraavaksi avataan modernismin merkkiteosten ovia, jotka havainnollistavat modernististen ovien moninaisuuden. Tässä työssä modernismi esitellään ovien viimeisenä aikakautena, mutta siitä huolimatta ovet eivät ole kadonneet. Kohteista tehdyt tulkinnat ovat uusia, sillä ovia koskevia aineistoja on tällä hetkellä heikosti saatavilla. Pyrkimys on täten samalla paikata ovien roolin katoamista kirjallisuudesta nostamalla esiin muutamia esimerkkiovia ikonisista modernismin merkkikohteista takaisin lukijoiden mieliin. Minusta tuntuu, että tämä tarina ansaitsee tulla kerrotuksi niin meidän itsemme kuin ovienkin takia.
Viimeinen osio on sarja subjektiivisempia tarinoita. Ne ovat kokemuksia, jotka haluan välittää eteenpäin havainnollistaakseni muutosta. Muutosta kallisarvoisissa ovissa, jotka nostetaan yhä uudelleen saranoiltaan. Tämä on rakkaustarina noita unohdettuja oviamme kohtaan. Ovia, joiden kertomia tarinoita pyyhitään pois historian kertomuksista.
I start the story with a short outlook on the history of the door and hope to convey an answer to the question, ”What is a door?” There’s much beauty in the standard door and no matter how abstract it is made, it can never be dismantled from its deep meaning and numerous ethical questions.
In the middle of the story, we look at the doors of the iconic modern masters, who, through their doors, tell another story of modernism. Modernism has introduced itself as the last era of a door, but still, the door has never disappeared. With this thesis, I aim to recover a few doors from the history in the mind of the reader. I feel we, and the door, deserve it.
The last part of the story is a more subjective one. These experiences I want to share in order to tell the story of change - precious doors being lifted from their hinges over and over again. This is a love story towards our doors, which are being increasingly rejected and left out of history