Kriisiajan kansallistetut uutiset: Covid-19 Helsingin Sanomien silmin
Liekovuori, Reetta (2021)
Liekovuori, Reetta
2021
Media, kulttuuri ja yhteiskunta -maisteriohjelma - Master's Programme in Media, Culture and Society
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273856
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273856
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee ylikansallisten kriisiuutisten kansallistamista suomalaisille ymmärrettävään ja tuttuun muotoon. Aihetta on aiemmin tutkittu kotoistamisen ja kehystämisen tutkimusperinteissä. Muita merkittäviä käsitteitä ovat kansallisidentiteetti,”me ja muut” sekä median agendavalta. Aihetta on syytä tutkia, sillä Suomessa ei ole aiemmin ollut vastaavaa pandemiaa, ja uutismedia on ollut merkittävässä asemassa kansalaisten tiedonsaannissa ulkomaan tapahtumista.
Laadullisen tutkielman aineistona on 34 Helsingin Sanomien koronauutista vuodelta 2020. Menetelmänä on käytetty kriittistä diskurssianalyysiä. Analyysin lisäksi olen haastatellut Helsingin Sanomien ulkomaantoimitusta. Tutkimuskysymyksinä on, kuinka laatujournalismi pyrkii kriisiaikana rakentamaan kansallista ”meitä”, missä suhteessa ”me ja muut” -vastakkainasettelu esiintyy koronauutisoinnissa sekä, kuinka ylikansalliset kriisiuutiset saatetaan kansalliseen muotoon.
Sisältöä erittämällä kategorisoin aineiston neljään eri teemaan. Teemat toistuvuuden mukaisessa järjestyksessä olivat: erilaisuus (29 %), kansalaisten reaktiot (26,5 %), kriisijohtaminen (26,5 %) ja yhteistyö (18 %). Seuraavaksi analysoin teemoissa esiintyviä diskursseja. Aineistossa esiintyviä vallitsevia diskursseja olivat: vastakkainasettelut, (de)legitimointi ja luokittelu.
Päätelminä voi todeta, että laatujournalismi rakentaa kansallista ”meitä” representaatioiden, vastakkainasetteluiden ja me-puheen avulla. ”Me ja muut” -vastakkainasettelua esiintyy koronauutisoinnissa suhteessa dataan, luokitteluun ja maiden väliseen vertailuun. Ylikansalliset kriisiuutiset saatetaan kansalliseen muotoon erilaistamalla, viittaamalla institutionaalisissa asemissa oleviin henkilöihin tai tavallisiin kansalaisiin, kansainväliseen dataan nojaten sekä visuaalisin keinoin.
Tuloksista voi päätellä, että kansallisidentiteetin rakentaminen on edelleen 2020-luvulla kriisiaikana eroja korostavaa. Uutisdiskurssit ja -representaatiot vahvistavat maiden välisiä vastakkainasetteluita. Legitimointi ja me-puhe ilmentävät maailman valtarakenteita ja sitä, kenellä on valtaa vaikuttaa. Data ja visuaaliset keinot edistävät kansainvälisen vertailun tekemistä ja erilaisuuden kokemusta. Tuloksia voi hyödyntää muiden maailmanlaajuisten kriisiuutisten analysoinnissa.
Laadullisen tutkielman aineistona on 34 Helsingin Sanomien koronauutista vuodelta 2020. Menetelmänä on käytetty kriittistä diskurssianalyysiä. Analyysin lisäksi olen haastatellut Helsingin Sanomien ulkomaantoimitusta. Tutkimuskysymyksinä on, kuinka laatujournalismi pyrkii kriisiaikana rakentamaan kansallista ”meitä”, missä suhteessa ”me ja muut” -vastakkainasettelu esiintyy koronauutisoinnissa sekä, kuinka ylikansalliset kriisiuutiset saatetaan kansalliseen muotoon.
Sisältöä erittämällä kategorisoin aineiston neljään eri teemaan. Teemat toistuvuuden mukaisessa järjestyksessä olivat: erilaisuus (29 %), kansalaisten reaktiot (26,5 %), kriisijohtaminen (26,5 %) ja yhteistyö (18 %). Seuraavaksi analysoin teemoissa esiintyviä diskursseja. Aineistossa esiintyviä vallitsevia diskursseja olivat: vastakkainasettelut, (de)legitimointi ja luokittelu.
Päätelminä voi todeta, että laatujournalismi rakentaa kansallista ”meitä” representaatioiden, vastakkainasetteluiden ja me-puheen avulla. ”Me ja muut” -vastakkainasettelua esiintyy koronauutisoinnissa suhteessa dataan, luokitteluun ja maiden väliseen vertailuun. Ylikansalliset kriisiuutiset saatetaan kansalliseen muotoon erilaistamalla, viittaamalla institutionaalisissa asemissa oleviin henkilöihin tai tavallisiin kansalaisiin, kansainväliseen dataan nojaten sekä visuaalisin keinoin.
Tuloksista voi päätellä, että kansallisidentiteetin rakentaminen on edelleen 2020-luvulla kriisiaikana eroja korostavaa. Uutisdiskurssit ja -representaatiot vahvistavat maiden välisiä vastakkainasetteluita. Legitimointi ja me-puhe ilmentävät maailman valtarakenteita ja sitä, kenellä on valtaa vaikuttaa. Data ja visuaaliset keinot edistävät kansainvälisen vertailun tekemistä ja erilaisuuden kokemusta. Tuloksia voi hyödyntää muiden maailmanlaajuisten kriisiuutisten analysoinnissa.