EU ja Afrikka – kohti vahvaa kumppanuutta?: Teoriaohjaava sisällönanalyysi vuoden 2020 EU:n Afrikka-strategiasta

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena on saavuttaa laaja yleiskuva Euroopan unionin (EU) ja Afrikan maiden välisistä suhteista sekä niiden mahdollisesta kehityskulusta ja ymmärtää suhteissa vaikuttavia tekijöitä. Afrikan ja EU:n jäsenmaiden väliset suhteet ovat pitkäaikaiset ja monimutkaiset muun muassa siirtomaahistorian vuoksi. Tutkielmani tutkimuskysymys on, millaiseksi ja millaisten tekijöiden ohjaamana EU:n ja Afrikan maiden välinen yhteistyö muotoutuu Euroopan komission sekä Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan esittämän tiedonannon valossa. Tiedonanto on lähtökohta EU:n ja Afrikan yhteiselle tulevalle strategialle. Strategian ja Cotonaun sopimuksen avulla säännellään EU:n ja Afrikan välisiä suhteita. Tutkielmassa käytän menetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jossa tarkoituksena on löytää tutkitusta tekstistä merkityksiä ja luoda uusia näkökulmia tutkimuskohteesta yhdistämällä aineistoa sekä teorioista saatavia valmiita malleja. Teoriat toimivat tutkielmassani vain apuvälineinä, ja olen valinnut käytettävät teoriat niiden aineistoon soveltuvuuden mukaan. Käyttämäni teoriat ovat uuskolonialismi, tasa-arvo, geopolitiikka, realistinen ja liberalistinen koulukunta, kestävä kehitys, uudet turvallisuusuhat sekä EU:n perusarvot. Afrikan maat ja EU tulevat todennäköisesti tekemään yhteistyötä tulevaisuudessakin, varsinkin keskinäisriippuvuuden vuoksi. Tiedonannon perusteella yhteistyöalueina ovat ainakin seuraavat teemat: talous ja kauppa, turvallisuus ja rauha, ilmasto ja ympäristö, digitalisaatio, maahanmuutto sekä arvokysymykset. Edellä mainitut yhteistyöalueet toistuvat myös kirjallisuudessa ja Afrikan sekä EU:n intresseissä. Afrikan maiden ja EU-maiden välillä on hieman erimielisyyttä yhteistyön vahvuudesta ja siitä, kuinka näitä edelle mainittuja yhteistyöalueita ryhdytään toteuttamaan. Nämä seikat tarkentuvat todennäköisesti niin tulevassa yhteisessä strategiassa kuin käytännön toimissa. EU:n puolelta yhteistyötä ohjaavat valta, EU:n perusarvot, turvallisuuskysymykset, usko molempia hyödyttävästä yhteistyöstä sekä suhteiden vanhat ongelmat. Julkisesti EU haluaa näyttäytyä normatiivisena globaalina valtana. Vaikka tiedonanto heijastaa muutosta suhteissa, on täysin tasa-arvoiseen kumppanuuteen vielä matkaa. Ennakkoehtona tällaiselle kumppanuudelle on, että Afrikan eri toimijoiden ja kansalaisten intressit otettaisiin tulevaisuudessa paremmin huomioon. Tuleva yhteistyö on kuitenkin riippuvainen siitä, millaiseksi EU:n jäsenmaat ja Afrikan maat sen konkreettisesti tekevät. Tärkeää olisi, että yhteistyö johtaisi Afrikan maiden ja EU:n kansalaisten hyvinvointiin, vastatessaan samalla globaaleihin uhkiin ja yhdenvertaisuuden haasteisiin.