Työtyytyväisyyden ja minäpystyvyyden merkitys ammatissa pysymiselle : haastateltavina uransa alussa olevat varhaiskasvatuksen opettajat
Kiilanto, Minna (2021)
Kiilanto, Minna
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273952
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273952
Tiivistelmä
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää uransa alussa olevien varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä työtyytyväisyydestä ja sen parantamisesta sekä siitä, miten työtyytyväisyys vaikuttaa heidän varhaiskasvatusalaan sitoutuneisuuteensa. Varhaiskasvatuksen opettajilla on todettu olevan suurin riski vaihtaa alaa juuri opetusuransa alussa. Siksi tämä tutkimus pyrkii tuomaan esiin uransa alussa olevien varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä työtyytyväisyydestä ja sen parantamiseen liittyvistä tekijöistä sekä siitä, miten he kokevat minäpystyvyyden ja työtyytyväisyyden vaikuttavan heidän varhaiskasvatusalaan sitoutumiseensa.
Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia tekijöitä uransa alussa olevat varhaiskasvatuksen opettajat liittävät työtyytyväisyyteensä ja työhön sitoutumiseensa sekä miten he kokevat, että heidän työtyytyväisyyttään ja työhön sitoutumistaan voitaisiin parantaa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten varhaiskasvatuksen opettajien onnistumisen kokemukset, sosiaaliset mallit, palaute ja stressikokemukset vaikuttavat heidän minäpystyvyyteensä ja työtyytyväisyyteensä. Tutkimusaineisto koostui seitsemän uransa alussa olevan eli alle viisi vuotta varhaiskasvatuksen opettajana työskennelleen varhaiskasvattajan haastatteluista. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastattelujen kestot vaihtelivat 30 minuutista 70 minuuttiin ja litteroitua aineistoa kertyi lopulta 52 sivua. Aineisto analysoitiin laadullisen, osittain teoriaohjaavan ja osittain aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksesta käy ilmi, että uransa alussa olevien varhaiskasvatuksen opettajien työtyytyväisyyteen näyttäisivät vaikuttavan erityisesti heidän onnistumisen kokemuksensa, vuorovaikutussuhteensa työpaikalla sekä työntekijästä riippumattomat ulkoiset tekijät, kuten kiire ja resurssit. Työtyytyväisyyden kokemisen koettiin olevan erittäin tärkeää varhaiskasvatusalaan sitoutumiselle. Onnistumisen kokemukset näyttivät olevan tärkein varhaiskasvatuksen opettajien minäpystyvyyden lähde. Vaikka sosiaaliset mallit, palaute ja stressikokemusten tulkinnat olivat myös varhaiskasvatuksen opettajien minäpystyvyyden ja työtyytyväisyyden lähteitä, nousivat onnistumisen kokemukset esiin kaikista tärkeimpänä sekä minäpystyvyyttä että työtyytyväisyyttä tuottavana tekijänä. Varhaiskasvatuksen opettajien työtyytyväisyyden kohottamiseksi kannattaisi kiinnittää huomiota työpaikan vuorovaikutussuhteisiin ja ilmapiiriin sekä työntekijöiden konkreettisten etujen, kuten palkkauksen, parantamiseen.
Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää päätöksenteossa ja varhaiskasvatuksen yksiköissä, kun etsitään keinoja, millä voidaan edistää uransa alussa olevien varhaiskasvatuksen opettajien työtyytyväisyyttä ja sitoutumista työhönsä. Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa opettajien alalta poistumisen ilmiö on huomioitu, mutta tutkimustietoa aiheesta löytyy vielä suhteellisen vähän. Siksi olisikin tärkeää tutkia vielä lisää sitä, miten opettajien sitoutumista varhaiskasvatusalaan voisi parantaa entisestään.
Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia tekijöitä uransa alussa olevat varhaiskasvatuksen opettajat liittävät työtyytyväisyyteensä ja työhön sitoutumiseensa sekä miten he kokevat, että heidän työtyytyväisyyttään ja työhön sitoutumistaan voitaisiin parantaa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten varhaiskasvatuksen opettajien onnistumisen kokemukset, sosiaaliset mallit, palaute ja stressikokemukset vaikuttavat heidän minäpystyvyyteensä ja työtyytyväisyyteensä. Tutkimusaineisto koostui seitsemän uransa alussa olevan eli alle viisi vuotta varhaiskasvatuksen opettajana työskennelleen varhaiskasvattajan haastatteluista. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastattelujen kestot vaihtelivat 30 minuutista 70 minuuttiin ja litteroitua aineistoa kertyi lopulta 52 sivua. Aineisto analysoitiin laadullisen, osittain teoriaohjaavan ja osittain aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksesta käy ilmi, että uransa alussa olevien varhaiskasvatuksen opettajien työtyytyväisyyteen näyttäisivät vaikuttavan erityisesti heidän onnistumisen kokemuksensa, vuorovaikutussuhteensa työpaikalla sekä työntekijästä riippumattomat ulkoiset tekijät, kuten kiire ja resurssit. Työtyytyväisyyden kokemisen koettiin olevan erittäin tärkeää varhaiskasvatusalaan sitoutumiselle. Onnistumisen kokemukset näyttivät olevan tärkein varhaiskasvatuksen opettajien minäpystyvyyden lähde. Vaikka sosiaaliset mallit, palaute ja stressikokemusten tulkinnat olivat myös varhaiskasvatuksen opettajien minäpystyvyyden ja työtyytyväisyyden lähteitä, nousivat onnistumisen kokemukset esiin kaikista tärkeimpänä sekä minäpystyvyyttä että työtyytyväisyyttä tuottavana tekijänä. Varhaiskasvatuksen opettajien työtyytyväisyyden kohottamiseksi kannattaisi kiinnittää huomiota työpaikan vuorovaikutussuhteisiin ja ilmapiiriin sekä työntekijöiden konkreettisten etujen, kuten palkkauksen, parantamiseen.
Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää päätöksenteossa ja varhaiskasvatuksen yksiköissä, kun etsitään keinoja, millä voidaan edistää uransa alussa olevien varhaiskasvatuksen opettajien työtyytyväisyyttä ja sitoutumista työhönsä. Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa opettajien alalta poistumisen ilmiö on huomioitu, mutta tutkimustietoa aiheesta löytyy vielä suhteellisen vähän. Siksi olisikin tärkeää tutkia vielä lisää sitä, miten opettajien sitoutumista varhaiskasvatusalaan voisi parantaa entisestään.