Negotiations of Fictional Matter in Ottessa Moshfegh’s My Year of Rest and Relaxation

Abstract

The thesis examines literary materiality and how objects, bodies and their perceived boundaries become entangled in Ottessa Moshfegh’s novel My Year of Rest and Relaxation (2018) and affect the novel’s events. The novel’s narration, which explores objects, their social significance and the protagonist’s struggle with material reality, unveils the ontological beliefs that determine the treatment of objects and other configurations of matter. Matter becomes central to the first-person narrated novel on two distinguishable levels, both as objects used as instruments of self-expression and as the seemingly contrary counterpart to humanity that invokes questions of materiality and corporeality. The novel depicts western consumerism, privilege and social apathy in a capitalist society in the story of a 26-year-old woman who decides to withdraw from everyday life to hibernate for a year in order to pursue a renewed perspective on life. New materialist understanding of matter as something in the process of becoming illuminates the complexity of literary matter and how its contribution to fiction is multidimensional. Karen Barad’s concepts of intra-action and diffraction are applied to the analysis of material relations. Stacy Alaimo’s writings on trans-corporeality are utilised alongside Jane Bennett’s notion of the vibrancy of matter to examine the relationship between bodies. The narrative potential of material phenomena is considered according to Serpil Oppermann and Serenella Iovino’s understanding of storied matter. The construction of the theoretical framework is informed by how Frédéric Neyrat positions materialisms and literature. The analysis identifies the instances where questions regarding the essence of matter are evoked and unconventional perspectives emerge. The connectedness and inseparability of bodies become discernible as the protagonist organises the conditions that enable her hibernation. Her changing attitude towards matter implies a difficulty to orientate towards materiality as well as accentuates the unreachable essence of all matter. Taxidermy art disturbs the unstable boundaries between categorisations of matter. Objects obtained during the episodes the protagonist cannot recall illustrate the narrative potential of matter and signify the literary moments in which material processes continue outside of human perception.

Tutkielma tarkastelee fiktiivistä materiaalisuutta sekä esineiden, kehojen ja niiden välisten näennäisten rajojen yhteenkietoutuneisuutta Ottessa Moshfeghin romaanissa My Year of Rest and Relaxation (2018). Romaanin kerronta, joka ammentaa esineiden sosiaalisista merkityksistä ja päähenkilön kamppailusta materiaalisen todellisuuden kanssa, paljastaa ontologiset käsitykset, jotka määrittävät esineiden ja muun materian asemaa kertomuksessa. Romaani käsittelee 26-vuotiaan, uudenlaista maailmankuvaa tavoittelevan naisen tarinan kautta länsimaista kuluttajuutta, etuoikeuksia ja sosiaalista välinpitämättömyyttä kapitalistisessa yhteiskunnassa. Materian rooli korostuu romaanissa kahdella tasolla: itseilmaisun välineenä ja inhimillisyyden näennäisenä vastaparina, joka synnyttää kysymyksiä materiaalisuudesta ja kehollisuudesta. Uusmaterialismin näkemys, jossa materia on ainaisessa tulemisen prosessissa, valottaa fiktiivisen materian monimuotoisuutta ja vaikutusta tarinaan. Materian luonnehdintojen analyysissa hyödynnetään Karen Baradin käsityksiä intra-aktiosta ja diffraktiosta. Kehojen välisiä suhteita käsitellään Stacy Alaimon transruumiillisuuden käsitteen ja Jane Bennettin hahmotteleman materian väreilevyyden kautta. Serpil Oppermannin ja Serenella Iovinon käsitys materian tarinallisuudesta ohjaa katsausta materiaalisten ilmiöiden narratiivisiin mahdollisuuksiin. Teoreettinen viitekehys on muodostettu soveltaen Frédéric Neyratin tulkintaa materialismien ja kirjallisuuden yhtymäkohdista. Analyysi paikantaa hetket, joissa totutut olettamukset materian olemuksesta kyseenalaistuvat. Kehojen yhteenpunoutuneisuus paljastuu, kun päähenkilö järjestelee nukkumisen mahdollistavia olosuhteita. Hänen muuttuvaiset näkemyksensä materiasta viittaavat materiaalisuuden käsittämisen hankaluuteen ja korostavat materian ytimen tavoittamattomuutta. Taksidermiataide horjuttaa materian kategorioiden rajanvetoja. Esineet, jotka ilmestyvät päähenkilön asuntoon tämän muistikatkosten aikana, havainnollistavat materian narratiivista potentiaalia ja kertovat fiktiivisistä hetkistä, joissa materiaaliset prosessit jatkuvat ihmisen havainnon ulkopuolella.