Tarinoita ja tuokioita: Galen Strawson episodisesta minäkokemuksesta ja sen suhteesta narratiiviseen itseidentiteettiin

Saarikoski, Pauli

Tarinoita ja tuokioita: Galen Strawson episodisesta minäkokemuksesta ja sen suhteesta narratiiviseen itseidentiteettiin

Saarikoski, Pauli (2021)

Avaa tiedosto

SaarikoskiPauli.pdf (334.1Kt)

Lataukset:

Saarikoski, Pauli

2021

Filosofian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Philosophy
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences

This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Hyväksymispäivämäärä

2021-05-05

Näytä kaikki kuvailutiedot

Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273887

Tiivistelmä

Tässä tutkielmassa tarkastelen persoonan identiteettiin, sen jatkuvuuteen ja minuuteen liittyviä kysymyksiä. Erityisenä huomionkohteenani on se jännitteinen suhde, joka vallitsee kahden minuuden luonnetta kuvaavan näkemyksen välillä. Niistä ensimmäistä, narratiivista käsitystä persoonan identiteetistä ja minuudesta, kannattavat Marya Schechtman ja useat muut filosofit. He näkevät persoonan identiteetin ja minuuden säilyvän samana läpi koko ihmiselämän sellaisella tavalla, jossa henkilön teot, odotukset, kokemukset ja arvot sekä näihin liittyvät merkitykset punotaan yhteen itsestä kerrotuksi tarinaksi, joka ymmärretään minuudeksi.

Tutkielmani kannalta keskeisimmässä roolissa on Galen Strawsonin edellä mainittuja näkemyksiä vastaan esittämä kritiikki. Strawson näkee narratiiviset käsitykset minuudesta aivan liian pitkälle vietynä yleistyksenä, joka ei anna todenmukaista kuvausta kaikkien ihmisten tavasta kokea itsensä ja minuutensa jatkuvuus. Strawson ei koe itse olevansa sama persoona kuin on ollut kaukana menneisyydessä tai tulee olemaan tulevaisuudessa ja hän suhtautuu erityisen kriittisesti sellaisiin näkemyksiin, joiden mukaan minuuden tuottaminen itsestä kerrottuina tarinoina olisi välttämätön ehto hyvin eletylle, merkitykselliselle elämälle. Strawson myös näkee narratiivisten teorioiden kannattajien harjoittaman ”narratiivisuuden ortodoksisuuden” haitallisena: hänen mukaansa se köyhdyttää ymmärrystämme eettisistä mahdollisuuksista ja uhkaa ajaa ihmisiä kauemmaksi oikeasta itseymmärryksestä ja heidän ”tosiolemuksestaan”.

Matti Hyvärinen puolestaan kritisoi Strawsonia siitä, ettei tämä anna oikeaa kuvaa narratiivisten teorioiden kannattajien näkemyksistä. Hyvärinen on myös skeptinen Strawsonin esittämän jyrkän kahtiajaon suhteen, jonka mukaan episodisesti itsensä kokevilla ihmisillä ei olisi elämässään minkäänlaista sijaa itseä koskeville narratiiveille. Tämän Hyvärinen näkee johtuvan siitä, että Strawsonin käsitys narratiivien luonteesta on aivan liian yksinkertainen. Vaikka Strawsonin narratiivisuutta vastaan esittämä kritiikki osoittautuukin pitkälti puutteelliseksi, sen takaa voi löytää myös toisen tason koskien sitä, miten vaikeaa on tehdä pitkälle yleistettyjä teorioita sellaisista ilmiöistä, jotka liittyvät suoraan ihmisten itsekokemukseen.

Kokoelmat

Kandidaatintutkielmat [9897]