Huumorin käyttö asiakkaan ja ammattilaisen välisessä kotikäyntivuorovaikutuksessa
Savolainen, Maria (2021)
Savolainen, Maria
2021
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273857
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273857
Tiivistelmä
Humor has an essential role in our every-day communication. It has power to connect people, but it can also distance us from each other. By the means of humor we can identify ourselves with our audience, we can highlight our message, or we can emphasize the differences between issues or people. These functions make humor a risky medium. Research on humor has been conducted for example in linguistics, social sciences and health sciences. The use of humor is widely examined within the context of social and health care services. The interest has been focused especially on the importance of humor on health, impressiveness of services and on communication. So far, quite few of the studies has concentrated on the use of humor in the interaction of professionals and clients in the context of home visits.
The use of humor by the professionals and clients during the home visits is being examined in this study. The goal of the study is to investigate the frequency of the use of humor but also the means to use it. The purpose of the study is to find out, who is the initiator in the use of humor and what kind of responses become apparent by the interlocutors in the situation. In addition, the goal is to survey the themes dealt through the humor. The research method in conversation analysis. The structure of humor within the interaction is composed by the rules of sequential organization. The research material is an excerpt of the material collected in the project Geographies of Home-based Service Interactions at the Margins of Welfare in Finland and Sweden, coordinated by MARGI Research Group of Tampere University. The material consists of audio recordings and their transcriptions. In total, 25 recordings were admitted to the use of this master’s thesis. From these recordings, 113 interaction sections, which included humor, were categorized. To identify the humor within the research material, a few scientifically acknowledged elements and features of humor were named. These markers: prosodic features, vocabulary, incongruities and laughter, were identified to enable the conversation analysis. All of the 113 sections were categorized by the initiator of the humor use but also by the theme that was apparent in the conversation. By means of this classification it was possible to quantify the frequency before the actual conversation analysis.
Home visits have a nature of institutional interaction. The purpose of the interaction is to improve the goals determined by the institution but also by the client himself. When examining the use of humor during the home visits, it is possible to identify several functions for it. Humor also provokes various kinds of responses between the interlocutors of interaction. In most cases, humor is well understood and accepted by the recipient and it can be seen as a contributor to trust and mutual understanding. In typical situation, humor produces amusement in both interlocutors of the interaction. Still, there are sections when the humor is either misunderstood or does not get positive response. These situations were scarce and minor. The results of this study encourage the use of humor as a part of client professional interaction. As in several earlier conducted research, also in this one, it is justifiable to argue that humor offers a significant rhetoric tool for interactive institutional situations. Its use should be carefully considered in client-professional work, but it should not be afraid of since it is a natural part of human interaction. Humor also has remarkable effects on well-being and health. Home space as a place of institutional interaction offers a unique possibility to the use of humor and it may enrich the support given to the client during the home visit. Huumori on läsnä jokapäiväisessä vuorovaikutuksessamme. Sillä on voima yhdistää ihmisiä, mutta se pystyy myös etäännyttämään meitä toisistamme. Huumorin avulla saamme esimerkiksi kuulijamme samastumaan meihin, teemme ilmaisustamme mieleenpainuvan tai korostamme asioiden tai ihmisten erilaisuutta. Tämä tekee huumorin käytöstä riskialtista. Huumorintutkimusta on tehty niin lingvistiikan, yhteiskuntatieteiden kuin esimerkiksi terveystieteiden saralla. Huumorin käytön muotoja ja vaikutuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa on tutkittu laajasti. Tutkimuksen kohteina ovat olleet esimerkiksi huumorin merkitykset terveydelle, palvelujen vaikuttavuudelle ja vuorovaikutukselle. Toistaiseksi melko vähäiselle huomiolle on jäänyt huumorin rooli asiakkaan tai potilaan ja ammattilaisen välisessä vuorovaikutuksessa kotiin vietävien palvelujen kontekstissa.
Tutkielma on keskustelunanalyyttinen tutkimus huumorin käytöstä ammattilaisen ja asiakkaan välisessä kotikäyntivuorovaikutuksessa. Tavoitteena on selvittää huumorin käytön yleisyyttä ja tapoja. Tarkoituksena on tutkia, kuka vuorovaikutustilanteessa on aloitteellinen huumorin käytössä sekä millaisia reaktioita huumori keskustelun rakenteessa saa aikaan. Lisäksi luodaan katsaus siihen, millaisia teemoja huumorin kautta kodeissa käsitellään. Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi. Huumori rakentuu keskustelussa vuorotteluperiaatteella ja sen jäsentymistä voidaan tarkastella esimerkiksi sekvenssijäsennyksen kautta. Aineistona toimii Tampereen yliopiston MARGI tutkimusryhmän koordinoimassa Geokoti-hankkeessa kerätty, äänitallenteista ja niiden litteroinneista koostuva aineistokokonaisuus. Tutkielman käyttöön luovutettiin hankkeesta yhteensä 25 kotikäynnillä nauhoitettua äänitallennetta. Näistä tallenteista löytyi analysoitavaksi yhteensä 113 otetta, joissa tunnistettiin ammattilaisen ja asiakkaan välistä huumorin käyttöä. Huumorin keskustelunanalyyttisessa tarkastelussa hyödynnettiin yleisesti tieteellisessä tutkimuksessa tunnustettuja huumorin tunnusmerkkejä: prosodisia piirteitä, sanavalintoja, asioiden ristiriitaisuuksia sekä naurua. Kaikki otteet luokiteltiin sen perusteella, kuka vuorovaikutuksen osapuolista oli aloitteellinen huumorin käytössä. Lisäksi tehtiin huumoriotteiden teemoja erittelevä luokittelu. Näin aineisto-otteita kvantifioitiin huumorin käytön yleisyyden kuvaamiseksi ennen varsinaista keskustelunanalyyttista tarkastelua.
Kotikäyntivuorovaikutuksella on institutionaalinen luonne. Sen tarkoituksena on edistää instituution ja toisaalta asiakkaan itsensä määrittelemiä tavoitteita. Tarkasteltaessa huumorin käytön vaikutuksia kotikäyntivuorovaikutuksessa, voidaan huumorilla todeta olevan tiettyjä funktioita. Useimmissa tapauksissa huumori saa kuulijaltaan hyvän vastaanoton ja se voidaan nähdä asiakassuhteen lujittajana ja yhteisymmärryksen edistäjänä. Se saa tyypillisesti aikaan huvittuneisuutta ja huumorin käyttöön osallistuvat sekä työntekijä että asiakas. On kuitenkin tilanteita, joissa humoristinen aloite ei saa vastakaikua tai tilannetta tulkitaan osapuolten kesken virheellisesti. Tällaisia tilanteita esiintyy aineistossa hyvin vähän. Tutkielman tulokset rohkaisevat ammattilaisen ja asiakkaan väliseen huumorin käyttöön. Kuten useissa aiemmissa huumorin käyttöä koskevissa tutkimuksissa, myös tässä tutkielmassa voidaan todeta, että huumori tarjoaa vuorovaikutustilanteisiin merkittävän retorisen työkalun. Sen käyttöä tulee asiakastyössä harkita asiakas- ja tilannekohtaisesti. Huumorin käyttöä ei kuitenkaan tule pelätä, sillä jo lähtökohtaisesti huumori kuuluu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja sen hyödyt vuorovaikutukselle ja ihmisen hyvinvoinnille ovat merkittäviä. Koti institutionaalisen kohtaamisen paikkana tarjoaa ainutlaatuisen kontekstin huumorin käytölle ja kotikäyntivuorovaikutusta voidaan huumorin käytöllä rikastuttaa.
The use of humor by the professionals and clients during the home visits is being examined in this study. The goal of the study is to investigate the frequency of the use of humor but also the means to use it. The purpose of the study is to find out, who is the initiator in the use of humor and what kind of responses become apparent by the interlocutors in the situation. In addition, the goal is to survey the themes dealt through the humor. The research method in conversation analysis. The structure of humor within the interaction is composed by the rules of sequential organization. The research material is an excerpt of the material collected in the project Geographies of Home-based Service Interactions at the Margins of Welfare in Finland and Sweden, coordinated by MARGI Research Group of Tampere University. The material consists of audio recordings and their transcriptions. In total, 25 recordings were admitted to the use of this master’s thesis. From these recordings, 113 interaction sections, which included humor, were categorized. To identify the humor within the research material, a few scientifically acknowledged elements and features of humor were named. These markers: prosodic features, vocabulary, incongruities and laughter, were identified to enable the conversation analysis. All of the 113 sections were categorized by the initiator of the humor use but also by the theme that was apparent in the conversation. By means of this classification it was possible to quantify the frequency before the actual conversation analysis.
Home visits have a nature of institutional interaction. The purpose of the interaction is to improve the goals determined by the institution but also by the client himself. When examining the use of humor during the home visits, it is possible to identify several functions for it. Humor also provokes various kinds of responses between the interlocutors of interaction. In most cases, humor is well understood and accepted by the recipient and it can be seen as a contributor to trust and mutual understanding. In typical situation, humor produces amusement in both interlocutors of the interaction. Still, there are sections when the humor is either misunderstood or does not get positive response. These situations were scarce and minor. The results of this study encourage the use of humor as a part of client professional interaction. As in several earlier conducted research, also in this one, it is justifiable to argue that humor offers a significant rhetoric tool for interactive institutional situations. Its use should be carefully considered in client-professional work, but it should not be afraid of since it is a natural part of human interaction. Humor also has remarkable effects on well-being and health. Home space as a place of institutional interaction offers a unique possibility to the use of humor and it may enrich the support given to the client during the home visit.
Tutkielma on keskustelunanalyyttinen tutkimus huumorin käytöstä ammattilaisen ja asiakkaan välisessä kotikäyntivuorovaikutuksessa. Tavoitteena on selvittää huumorin käytön yleisyyttä ja tapoja. Tarkoituksena on tutkia, kuka vuorovaikutustilanteessa on aloitteellinen huumorin käytössä sekä millaisia reaktioita huumori keskustelun rakenteessa saa aikaan. Lisäksi luodaan katsaus siihen, millaisia teemoja huumorin kautta kodeissa käsitellään. Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi. Huumori rakentuu keskustelussa vuorotteluperiaatteella ja sen jäsentymistä voidaan tarkastella esimerkiksi sekvenssijäsennyksen kautta. Aineistona toimii Tampereen yliopiston MARGI tutkimusryhmän koordinoimassa Geokoti-hankkeessa kerätty, äänitallenteista ja niiden litteroinneista koostuva aineistokokonaisuus. Tutkielman käyttöön luovutettiin hankkeesta yhteensä 25 kotikäynnillä nauhoitettua äänitallennetta. Näistä tallenteista löytyi analysoitavaksi yhteensä 113 otetta, joissa tunnistettiin ammattilaisen ja asiakkaan välistä huumorin käyttöä. Huumorin keskustelunanalyyttisessa tarkastelussa hyödynnettiin yleisesti tieteellisessä tutkimuksessa tunnustettuja huumorin tunnusmerkkejä: prosodisia piirteitä, sanavalintoja, asioiden ristiriitaisuuksia sekä naurua. Kaikki otteet luokiteltiin sen perusteella, kuka vuorovaikutuksen osapuolista oli aloitteellinen huumorin käytössä. Lisäksi tehtiin huumoriotteiden teemoja erittelevä luokittelu. Näin aineisto-otteita kvantifioitiin huumorin käytön yleisyyden kuvaamiseksi ennen varsinaista keskustelunanalyyttista tarkastelua.
Kotikäyntivuorovaikutuksella on institutionaalinen luonne. Sen tarkoituksena on edistää instituution ja toisaalta asiakkaan itsensä määrittelemiä tavoitteita. Tarkasteltaessa huumorin käytön vaikutuksia kotikäyntivuorovaikutuksessa, voidaan huumorilla todeta olevan tiettyjä funktioita. Useimmissa tapauksissa huumori saa kuulijaltaan hyvän vastaanoton ja se voidaan nähdä asiakassuhteen lujittajana ja yhteisymmärryksen edistäjänä. Se saa tyypillisesti aikaan huvittuneisuutta ja huumorin käyttöön osallistuvat sekä työntekijä että asiakas. On kuitenkin tilanteita, joissa humoristinen aloite ei saa vastakaikua tai tilannetta tulkitaan osapuolten kesken virheellisesti. Tällaisia tilanteita esiintyy aineistossa hyvin vähän. Tutkielman tulokset rohkaisevat ammattilaisen ja asiakkaan väliseen huumorin käyttöön. Kuten useissa aiemmissa huumorin käyttöä koskevissa tutkimuksissa, myös tässä tutkielmassa voidaan todeta, että huumori tarjoaa vuorovaikutustilanteisiin merkittävän retorisen työkalun. Sen käyttöä tulee asiakastyössä harkita asiakas- ja tilannekohtaisesti. Huumorin käyttöä ei kuitenkaan tule pelätä, sillä jo lähtökohtaisesti huumori kuuluu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja sen hyödyt vuorovaikutukselle ja ihmisen hyvinvoinnille ovat merkittäviä. Koti institutionaalisen kohtaamisen paikkana tarjoaa ainutlaatuisen kontekstin huumorin käytölle ja kotikäyntivuorovaikutusta voidaan huumorin käytöllä rikastuttaa.