"Heleppo ku mikä": Käsityksiä lasten fyysisestä pätevyydestä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten esiopetusikäiset lapset käsittävät oman fyysisen pätevyytensä, minkälaisia tekijöitä he tuovat ilmi käsityksistä puhuttaessa ja miten esiopetuksen kasvattajat käsittävät lasten fyysistä pätevyyttä. Tutkimuksen teoriapohjana syvennyttiin koettuun fyysiseen pätevyyteen minäkäsityksen ja itsemääräämisteorian näkökulmista sekä tarkasteltiin alle kouluikäisten lasten liikunnan määrää ja laatua. Kasvattajien näkökulmasta perehdyttiin lasten liikkumistaitojen havainnointiin ja arviointiin esiopetuksen kontekstissa. Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenografinen, sillä tutkimuksen kohteena olivat lasten ja kasvattajien käsitykset lasten fyysisestä pätevyydestä.

Aineistonkeruussa hyödynnettiin menetelmätriangulaatiota, sillä aineistoa kerättiin lasten ryhmähaastatteluilla, lasten itsearviointilomakkeilla sekä kasvattajien täyttämillä havainnointilomakkeilla. Aineistonkeruu suoritettiin syksyllä 2020 ja tutkimukseen osallistui 24 esiopetusikäistä lasta sekä yhdeksän kasvattajaa. Haastatteluaineisto koostui yhdeksästä ryhmähaastattelusta, joissa käytettiin teorian pohjalta teetettyä virikemateriaalia, kuvia liikuntataidoista, joka johdatteli lapsia aiheen pariin. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Toisena aineistona tutkimuksessa oli lasten kanssa yksitellen täytetyt itsearviointilomakkeet, joissa he arvioivat fyysistä pätevyyttään 14 erilaisten motoristen perustaitojen luokitteluun perustuvien liikuntataitojen osalta. Kolmas tutkimuksen aineisto koostui kasvattajien havainnointilomakkeista, joissa he arvioivat lasten fyysistä pätevyyttä samojen 14 taidon osalta kuin lapset itsearvioinneissaan. Lisäksi kasvattajien lomakkeissa oli kolme avointa kysymystä, joilla pyrittiin selvittämään laajemmin heidän käsityksiään lasten pätevyyttä kuvaavista tekijöistä.

Tutkimustulosten mukaan kasvattajien käsitykset lasten fyysisestä pätevyydestä olivat samansuuntaisia sekä lasten itsearviointilomakkeiden, että lasten haastatteluissa esiin tuomien käsitysten kanssa. Kasvattajat mainitsivat lasten pätevyyttä kuvatessaan samoja taitoja ja lajeja, joita lapset itse olivat tuoneet esille haastatteluissa. Lisäksi lapset kuvasivat fyysisen pätevyyden tasoaan samansuuntaisesti sekä sanallisesti, että asteikolle asetetun itsearvioinnin mukaan. Lapset ja kasvattajat kuvasivat lapsen fyysistä pätevyyttä usein fyysisen aktiivisuuden ja harrastusten kautta. Haastatteluissa lapset tunnistivat pätevyyden eri tasoja ja käsittivät itse asettuvansa jollekin näistä tasoista. He kertoivat taidoista, joita osaavat tai jotka ovat heille haastavia. Lapset toivat ilmi fyysisen pätevyyden käsityksistä puhuttaessa erilaisia tekijöitä, kuten yksilölliset ominaisuudet ja ympäristötekijät sekä erilaisten taitojen ja lajien tuntemus. Tulosten perusteella voitiin havaita, että kasvattajien fyysisen pätevyyden käsitykset ja osaamisen arviointi perustuu suuresti lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Kokonaisvaltaisen lapsen fyysisen pätevyyden arvioinnin kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että arviointi perustuisi myös havaintoihin lapsen todellisesta osaamisesta ja taitotasosta, eikä pelkästään esimerkiksi lapsen harrastuneisuuteen.