”Ei ole Isis-lapsia, on vain lapsia”: Retoriikka-analyysi al-Holin leirin suomalaislasten kotiuttamisen (de)legitimoinnista eduskunnassa
Ruusunhelmi, Marianne (2021)
2021
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273839
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273839
Tiivistelmä
Vuoden 2019 aikana Isisin kalifaattiin kuuluneet naiset ja lapset siirrettiin al-Holin leirille, josta on muodostunut haastava poliittis-oikeudellinen kysymys useille valtioille. Tilanteessa ei ole selkeää vastausta, miten valtioiden tulisi menetellä leirillä olevien henkilöiden kohdalla. Erityisen haastava tilanne on lasten osalta, jotka eivät ole voineet vaikuttaa tilanteeseensa. Al-Holin leirillä on suomalaisia lapsia, joista suurin osa on alle 6-vuotiaita. Heidän keskeiset perus- ja ihmisoikeutensa vaarantuvat leirin epäinhimillisissä olosuhteissa. Kansainvälinen oikeus, kuten lapsen oikeuksien sopimus, edellyttää sopimusvaltioita takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten Suomessa on eduskunnan täysistunnoissa (de)legitimoitu suomalaislasten kotiuttamista al-Holin leiriltä. Tarkastelunkohteena on kansanedustajien kielenkäyttö, jonka tutkiminen on tärkeää heidän yhteiskunnallisen asemansa ja vaikuttavuutensa takia. Heidän käyttämänsä kieli osallistuu yhteiskunnallisten arvojen ja normien rakentamiseen, mikä linkittyy osaksi laajempaa keskustelua lasten oikeuksista, ihmisoikeuksista ja humanitarismista.
Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu legitimoinnista, jossa tarkastellaan, miten puhuja oikeuttaa argumentaatiolla tietyn sosiaalisen käyttäytymisen. Painopiste analyysissa on Antonio Reyesin legitimointistrategioissa, joiden avulla on mahdollista tutkia sitä, miten legitimointia tuotetaan kielellisesti. Tutkielman aineisto muodostuu kolmesta vuonna 2019 käydystä täysistunnosta, joissa kansanedustajat ovat keskustelleet al-Holin leirin lasten tilanteesta. Tutkimusmenetelmänä on retorinen analyysi, joka perustuu Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaan, jonka avulla analysoidaan täysistuntojen yleisösuhdetta, argumentoinnin lähtökohtia ja argumentoinnin tekniikoita, joilla kansanedustajat rakentavat väitteidensä uskottavuutta.
Analyysin tulokset osoittavat, että hallituspuolueiden kansanedustajat legitimoivat lasten kotiuttamista vetoamalla erityisesti oikeuskansleriin ja oikeudellisiin seikkoihin, kuten ihmisoikeussopimuksiin. Oppositiopuolueiden kansanedustajat taas kyseenalaistivat teini-ikäisten ja huoltajien kanssa tuotavien lasten kotiuttamisen. He legitimoivat positioonsa vetoamalla suojelupoliisiin, turvallisuusuhkiin ja muiden Pohjoismaiden malliin. Tuloksista käy myös ilmi, että hallitus- ja oppositiopuolueiden kansanedustajat olivat erimielisiä siitä, mitkä arvot ovat etusijalla tai miten eri arvoja ja normeja, kuten oikeusvaltioperiaatetta, tulkitaan al-Holin kontekstissa. Molemmat osapuolet käyttivät kuitenkin samanlaisia (de)legitimointistrategioita ja retorisia keinoja, minkä perusteella voidaan sanoa, että legitimointi ja vakuuttava kielenkäyttö rakennetaan usein samanlaisilla kielellisillä resursseilla aiheesta riippumatta.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten Suomessa on eduskunnan täysistunnoissa (de)legitimoitu suomalaislasten kotiuttamista al-Holin leiriltä. Tarkastelunkohteena on kansanedustajien kielenkäyttö, jonka tutkiminen on tärkeää heidän yhteiskunnallisen asemansa ja vaikuttavuutensa takia. Heidän käyttämänsä kieli osallistuu yhteiskunnallisten arvojen ja normien rakentamiseen, mikä linkittyy osaksi laajempaa keskustelua lasten oikeuksista, ihmisoikeuksista ja humanitarismista.
Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu legitimoinnista, jossa tarkastellaan, miten puhuja oikeuttaa argumentaatiolla tietyn sosiaalisen käyttäytymisen. Painopiste analyysissa on Antonio Reyesin legitimointistrategioissa, joiden avulla on mahdollista tutkia sitä, miten legitimointia tuotetaan kielellisesti. Tutkielman aineisto muodostuu kolmesta vuonna 2019 käydystä täysistunnosta, joissa kansanedustajat ovat keskustelleet al-Holin leirin lasten tilanteesta. Tutkimusmenetelmänä on retorinen analyysi, joka perustuu Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaan, jonka avulla analysoidaan täysistuntojen yleisösuhdetta, argumentoinnin lähtökohtia ja argumentoinnin tekniikoita, joilla kansanedustajat rakentavat väitteidensä uskottavuutta.
Analyysin tulokset osoittavat, että hallituspuolueiden kansanedustajat legitimoivat lasten kotiuttamista vetoamalla erityisesti oikeuskansleriin ja oikeudellisiin seikkoihin, kuten ihmisoikeussopimuksiin. Oppositiopuolueiden kansanedustajat taas kyseenalaistivat teini-ikäisten ja huoltajien kanssa tuotavien lasten kotiuttamisen. He legitimoivat positioonsa vetoamalla suojelupoliisiin, turvallisuusuhkiin ja muiden Pohjoismaiden malliin. Tuloksista käy myös ilmi, että hallitus- ja oppositiopuolueiden kansanedustajat olivat erimielisiä siitä, mitkä arvot ovat etusijalla tai miten eri arvoja ja normeja, kuten oikeusvaltioperiaatetta, tulkitaan al-Holin kontekstissa. Molemmat osapuolet käyttivät kuitenkin samanlaisia (de)legitimointistrategioita ja retorisia keinoja, minkä perusteella voidaan sanoa, että legitimointi ja vakuuttava kielenkäyttö rakennetaan usein samanlaisilla kielellisillä resursseilla aiheesta riippumatta.