Oppimisen tukeminen koronakevään etäopetuksessa : Tapaustutkimus yhden alakoulun luokanopettajien oppimista tukevista etäopetuskäytänteistä
Leino, Ida (2021)
Leino, Ida
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273863
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273863
Tiivistelmä
Vuosi sitten koko ihmiskunta koki uudenlaisen haasteen, kun Kiinasta alkoi levitä COVID19-virus. Suomessa tartuttiin toimeen maaliskuun puolivälissä vuonna 2020, jolloin hallitus määräsi tiukkoja suosituksia rajoituksia liikkumiseen, kokoontumiseen ja etätyöskentelyyn liittyen. Maaliskuun 18. päivä oppilaitokset sulkivat ovensa kaikilla koulutusasteilla ja koulumaailma joutui erikoisen tilanteen eteen. Kaikki opetus siirtyi etäopetukseksi myös alakouluissa. Ainoastaan 1.-3.-luokkalaiset, joiden vanhemmat työskentelivät yhteiskunnan kannalta kriittisillä aloilla sekä erityisen tuen piiriin kuuluvat oppilaat, saivat palata lähiopetukseen.
Sekä oppilaat että opettajat olivat varustettuja hyvin erilaisilla valmiuksilla opiskella ja opettaa digitaalisilla laitteilla. Tämän lisäksi tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on ollut nousussa 2000-luvulla, joten oppimisen tukeminen on yleisopetuksessakin nykypäivää. Etäopetus alun perin on syntynyt vastaamaan työelämän uudelleenkouluttautumisen ja joustavan opiskelun tarpeisiin. Nyt tätä opetusmuotoa kokeiltiin kaikissa peruskouluissa alakouluja myöten.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia etäopetuskäytänteitä luokanopettajat käyttivät etäopetuksessaan koronakeväänä ja miten nuo käytänteet luokanopettajien mielestä soveltuivat opetukseen. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty yhden pirkanmaalaisen keskisuuren koulun seitsemää luokanopettajaa haastattelemalla. Aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastatteluista koostunut litteroitu aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla.
Tutkimustuloksissa selviää, että luokanopettajien oppimisen tukemiseen tähtäävät etäopetuskäytänteet voidaan jakaa kolmeen pääteemaan: opetukset toteutustavat, oppilaiden työskentelyn tukeminen ja opettajien työskentely. Luokanopettajat löysivät etäopetuspäiviin soveltuvat rutiinit ja käytänteet nopeasti. Opettajat olivat yhteydessä oppilaisiinsa pääsääntöisesti WhatsAppin, Wilman ja Teamsin välityksellä. Erilaisiin opetusmenetelmiin kuuluivat perinteisten oppikirjatehtävien lisäksi esimerkiksi videot, kuvat, ääniviestit ja Teams-opetustuokiot. Vaikka oppilaiden kanssa viestiminen sujuikin, jäi vuorovaikutus etenkin koko opetusryhmien kesken melko vähäiseksi. Oppilaita tuettiin paljon henkilökohtaisesti soittamalla ja viestittelemällä. Tämä taas aiheutti monelle opettajalle työpäivien pidentymistä. Lopulta on todettava, että alakouluikäisten oppilaiden tukeminen on lähiopetuksessa helpompaa. Etäopetuksen tuoma vapaus ja toisaalta sen vaatima itseohjautuvuus osoittautuivat monille oppilaille haasteeksi.
Sekä oppilaat että opettajat olivat varustettuja hyvin erilaisilla valmiuksilla opiskella ja opettaa digitaalisilla laitteilla. Tämän lisäksi tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on ollut nousussa 2000-luvulla, joten oppimisen tukeminen on yleisopetuksessakin nykypäivää. Etäopetus alun perin on syntynyt vastaamaan työelämän uudelleenkouluttautumisen ja joustavan opiskelun tarpeisiin. Nyt tätä opetusmuotoa kokeiltiin kaikissa peruskouluissa alakouluja myöten.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia etäopetuskäytänteitä luokanopettajat käyttivät etäopetuksessaan koronakeväänä ja miten nuo käytänteet luokanopettajien mielestä soveltuivat opetukseen. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty yhden pirkanmaalaisen keskisuuren koulun seitsemää luokanopettajaa haastattelemalla. Aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastatteluista koostunut litteroitu aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla.
Tutkimustuloksissa selviää, että luokanopettajien oppimisen tukemiseen tähtäävät etäopetuskäytänteet voidaan jakaa kolmeen pääteemaan: opetukset toteutustavat, oppilaiden työskentelyn tukeminen ja opettajien työskentely. Luokanopettajat löysivät etäopetuspäiviin soveltuvat rutiinit ja käytänteet nopeasti. Opettajat olivat yhteydessä oppilaisiinsa pääsääntöisesti WhatsAppin, Wilman ja Teamsin välityksellä. Erilaisiin opetusmenetelmiin kuuluivat perinteisten oppikirjatehtävien lisäksi esimerkiksi videot, kuvat, ääniviestit ja Teams-opetustuokiot. Vaikka oppilaiden kanssa viestiminen sujuikin, jäi vuorovaikutus etenkin koko opetusryhmien kesken melko vähäiseksi. Oppilaita tuettiin paljon henkilökohtaisesti soittamalla ja viestittelemällä. Tämä taas aiheutti monelle opettajalle työpäivien pidentymistä. Lopulta on todettava, että alakouluikäisten oppilaiden tukeminen on lähiopetuksessa helpompaa. Etäopetuksen tuoma vapaus ja toisaalta sen vaatima itseohjautuvuus osoittautuivat monille oppilaille haasteeksi.