Vihapuhe ja sananvapaus : Vihapuheen sääntelyn perusoikeudelliset reunaehdot

Abstract

Tutkimuksessa tulkitaan vihapuhetta perusoikeudellisena ilmiönä sekä sen rajoittamisen ja sääntelyn edellytyksiä perusoikeusmyönteisen laintulkinnan keinoin. Tutkimuksen tarkoitus on vastata kysymykseen, vastaako voimassa oleva sääntely perusoikeuksien suojaamistarpeeseen vihapuheen osalta ja mitkä ovat vihapuheen rajoittamisen ehdot sananvapauden näkökulmasta. Tavoitteena on tarkastella sitä, pitäisikö vihapuheen olla määritelty nykyisenlailla tai laajemmin lainsäädännössä muiden oikeuksien suojaamiseksi.

Vihapuhe ei ole lakiin perustuva käsite, joten sillä ei itsessään ole tulkinnallista arvoa. Vihapuhe määritellään tutkimuksessa tarkoittamaan vihalla motivoitunutta sananvapauden käyttöä, joka uhkaa, epäinhimillistää tai loukkaa toista ihmistä tai ihmisryhmää henkilöön liittyvien syiden perusteella. Henkilöön liittyvät syyt voivat olla joko syrjiviä perusteita, kuten ihoväri, mielipide, sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen, mutta myös muita syitä, kuten ammatti. Vihapuheesta erotetaan käsitteenä rangaistava vihapuhe, joka tarkoittaa rikoslaissa rangaistavaksi määriteltyjä viestintätekoja.

Tutkielman metodisena perustana on lainoppi. Johtopäätöksiin on päästy tulkitsemalla vihapuhetta sananvapauden käyttämisenä ja toisten ihmisoikeuksiin kohdistuvina tekoina. Tulkinnan lähtökohtana on laaja sananvapauden suojaaminen ja perusoikeuslähtöinen tulkinta kriminalisoinnista viimesijaisena perusoikeuksiin puuttumisen keinona. Keskeisiä oikeuslähteitä ovat perusoikeudellinen ja rikosoikeudellinen sääntely, lakien esityöt, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Suomen yleisten tuomioistuinten ratkaisukäytäntö sekä oikeuskirjallisuus.

Tutkimuksessa tullaan johtopäätökseen, ettei rangaistavan vihapuheen alaa tulisi nykyisestä laajentaa. Vihapuhe voitaisiin kuitenkin määritellä lakiin sananvapauden käytöstä joukkoviestinnässä muiden ihmisoikeuksien ja sananvapauden suojaamiseksi sekä käsitteen oikeudelliseksi selventämiseksi. Vihapuhe ei ole yksittäinen rikosoikeudellisesti määriteltävissä oleva teko vaan kattokäsite erilaisille viestintärikoksille sekä myös sallitulle viestinnälle. Sen rajoittamisen tulkinnassa tulisi nojata oikeuksien väärinkäytön kiellon periaatteeseen tai konkreettiseen erittäin vakavaan väkivallan uhkaan, ihmisryhmän epäinhimillistämiseen tai teon uhrin perusoikeuksien ja elämän todelliseen kaventumiseen. Vihapuheen täytyy siis olla tekona riittävän vakavasti toisten oikeuksiin, jotta siihen voidaan sananvapauden näkökulmasta puuttua.