Opettajien työhyvinvointi Opettaja-lehden ammattijärjestöpuheessa
Lindén, Anniina (2021)
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273818
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273818
Tiivistelmä
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä Opettaja-lehden kautta rakentuvasta työhyvinvointi-ilmiöstä sekä OAJ:n asemasta tähän liittyen. Lehtien työhyvinvointisisältöjen lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin aineistosta työhyvinvointiin liittyviä diskursseja. Tutkittaessa ammattijärjestölehteä, asettautui samalla tarkastelun alle myös opetusalan ammattijärjestön rooli opettajien työhyvinvoinnin edistäjänä.
Tutkimusaineisto kerättiin Opettaja-lehdistä lukuvuosilta 2018–2020. Lehdistä valikoitiin aineistoksi harkinnan varaisella otteella kaikki työhyvinvointiin liittyvät artikkelit. Tutkimusprosessissa tukeuduttiin taustateorioihin työhyvinvoinnista (esim. Manka & Manka 2016; Suonsivu 2011) sekä opettajien työhyvinvointitutkimuksista (esim. Länsikallio, Kinnunen & Ilves 2018). Lisäksi teoriataustaan kuului keskeisenä osana opetusalan ammattijärjestön toiminta ja tavoitteet (OAJ 2019; Opettaja 2020). Valittu tutkimusasetelma perustui havaintoihin opettajien työhyvinvoinnin heikentyneestä tilasta (Länsikallio ym. 2018) sekä ajatukseen todellisuuden rakentumisesta sosiaalisissa prosesseissa (Fairclough 1997).
Tutkimus toteutettiin sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä sisällön erittelyn, kvantifioinnin ja kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Sisällön erittelyn kautta pyrittiin tuomaan esiin, minkälaisia työhyvinvoinnin eri sisältöjä aineistossa käsiteltiin. Kvantifiointi puolestaan antoi tietoa siitä, kuinka paljon mitäkin sisältöä käsiteltiin ja mitkä sisällöistä korostuivat aineistossa. Sisällön erittely ja kvantifiointi perustui teoriaan työhyvinvoinnin portaista (Rauramo 2008), joiden mukaan aineistoa jäsenneltiin analyysirunkoon. Työhyvinvoinnin portaat sisältävät viisi työhyvinvointiin liittyvää hierarkkisesti toisistaan riippuvaista askelmaa: psykofysiologiset perustarpeet, turvallisuuden tarve, liittymisen tarve, arvostuksen tarve sekä itsensä toteuttamisen tarve (Rauramo 2008). Aineiston luokittelussa otettiin myös huomioon kirjoitusten positiivinen tai negatiivinen näkökulma ilmiöön. Lisäksi luokittelua ohjasi se, oliko teksti kirjoitettu työntekijän vai muiden toimijoiden, kuten työorganisaation tai ammattijärjestön, hyvinvointitoimintaan liittyen.
Sisällön erittelyn ja kvantifioinnin myötä aineistossa nähtiin korostuvan työorganisaation ja ammattijärjestön toiminta ja vastuu työhyvinvoinnista. Työntekijän rooli jäi vähemmälle huomiolle. Työhyvinvointiartikkeleissa käsiteltiin työhyvinvointia lähes saman verran negatiivisista kuin positiivisistakin asetelmista. Työhyvinvoinnin sisällöistä eniten aineistossa korostui selkeästi turvallisuuden tarpeeseen liittyvät tekijät, kuten työsuhde, työolot, työturvallisuus ja toimivat työtavat. Toiseksi eniten käsiteltiin psykofysiologisia perustarpeita kuten työn kuormittavuutta ja kaikista vähiten aineistossa ilmeni arvostuksen tarpeeseen sisältyviä työhyvinvointitekijöitä. Sisällön erittelyn ja kvantifioinnin tuloksia voitiin hyödyntää analyysin taustatietona aineiston tarkastelun jatkuessa diskurssien havainnointiin.
Tutkimuksessa toteutettu diskurssianalyysi perustui ajatukseen, että tekstiä tarkastellaan konstruktiivisesta asetelmasta sen tarjoamien merkitysten kautta (Fairclough 1997). Diskurssit ymmärrettiin tässä tutkimuksessa puhetapana työhyvinvoinnista. Aineistossa korostui neljä vallitsevaa puhetapaa: ammattijärjestö-, yhteisöllisyys-, resurssi- ja kuormittavuusdiskurssi. Myös sisällön erittelyn tulokset tukivat näiden diskurssien korostumista. Nämä diskurssit vastaavat osaltaan hyvin opetusalalla olevia työhyvinvoinnin haasteisiin. Diskurssien voidaan katsoa pohjautuvan työhyvinvoinnin ajankohtaisista ilmiöistä, kuten kuormittuneisuuden lisääntymisestä (Länsikallio ym. 2018) sekä alan vetovoiman heikentymisestä (Heikkinen ym. 2020). Puhetavat näyttäytyivät aineistossa toteavina ja auki selittävinä, mutta osaltaan diskursseissa painottui myös ratkaisukeskeisyys. Tutkimuksen perusteella OAJ:n voikin katsoa vastaavan alan haasteisiin korostamalla ammattijärjestölehdessään ajankohtaisia sisältöjä sekä tuomalla esiin haasteita ja ratkaisuehdotuksia niihin.
Tutkimusaineisto kerättiin Opettaja-lehdistä lukuvuosilta 2018–2020. Lehdistä valikoitiin aineistoksi harkinnan varaisella otteella kaikki työhyvinvointiin liittyvät artikkelit. Tutkimusprosessissa tukeuduttiin taustateorioihin työhyvinvoinnista (esim. Manka & Manka 2016; Suonsivu 2011) sekä opettajien työhyvinvointitutkimuksista (esim. Länsikallio, Kinnunen & Ilves 2018). Lisäksi teoriataustaan kuului keskeisenä osana opetusalan ammattijärjestön toiminta ja tavoitteet (OAJ 2019; Opettaja 2020). Valittu tutkimusasetelma perustui havaintoihin opettajien työhyvinvoinnin heikentyneestä tilasta (Länsikallio ym. 2018) sekä ajatukseen todellisuuden rakentumisesta sosiaalisissa prosesseissa (Fairclough 1997).
Tutkimus toteutettiin sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä sisällön erittelyn, kvantifioinnin ja kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Sisällön erittelyn kautta pyrittiin tuomaan esiin, minkälaisia työhyvinvoinnin eri sisältöjä aineistossa käsiteltiin. Kvantifiointi puolestaan antoi tietoa siitä, kuinka paljon mitäkin sisältöä käsiteltiin ja mitkä sisällöistä korostuivat aineistossa. Sisällön erittely ja kvantifiointi perustui teoriaan työhyvinvoinnin portaista (Rauramo 2008), joiden mukaan aineistoa jäsenneltiin analyysirunkoon. Työhyvinvoinnin portaat sisältävät viisi työhyvinvointiin liittyvää hierarkkisesti toisistaan riippuvaista askelmaa: psykofysiologiset perustarpeet, turvallisuuden tarve, liittymisen tarve, arvostuksen tarve sekä itsensä toteuttamisen tarve (Rauramo 2008). Aineiston luokittelussa otettiin myös huomioon kirjoitusten positiivinen tai negatiivinen näkökulma ilmiöön. Lisäksi luokittelua ohjasi se, oliko teksti kirjoitettu työntekijän vai muiden toimijoiden, kuten työorganisaation tai ammattijärjestön, hyvinvointitoimintaan liittyen.
Sisällön erittelyn ja kvantifioinnin myötä aineistossa nähtiin korostuvan työorganisaation ja ammattijärjestön toiminta ja vastuu työhyvinvoinnista. Työntekijän rooli jäi vähemmälle huomiolle. Työhyvinvointiartikkeleissa käsiteltiin työhyvinvointia lähes saman verran negatiivisista kuin positiivisistakin asetelmista. Työhyvinvoinnin sisällöistä eniten aineistossa korostui selkeästi turvallisuuden tarpeeseen liittyvät tekijät, kuten työsuhde, työolot, työturvallisuus ja toimivat työtavat. Toiseksi eniten käsiteltiin psykofysiologisia perustarpeita kuten työn kuormittavuutta ja kaikista vähiten aineistossa ilmeni arvostuksen tarpeeseen sisältyviä työhyvinvointitekijöitä. Sisällön erittelyn ja kvantifioinnin tuloksia voitiin hyödyntää analyysin taustatietona aineiston tarkastelun jatkuessa diskurssien havainnointiin.
Tutkimuksessa toteutettu diskurssianalyysi perustui ajatukseen, että tekstiä tarkastellaan konstruktiivisesta asetelmasta sen tarjoamien merkitysten kautta (Fairclough 1997). Diskurssit ymmärrettiin tässä tutkimuksessa puhetapana työhyvinvoinnista. Aineistossa korostui neljä vallitsevaa puhetapaa: ammattijärjestö-, yhteisöllisyys-, resurssi- ja kuormittavuusdiskurssi. Myös sisällön erittelyn tulokset tukivat näiden diskurssien korostumista. Nämä diskurssit vastaavat osaltaan hyvin opetusalalla olevia työhyvinvoinnin haasteisiin. Diskurssien voidaan katsoa pohjautuvan työhyvinvoinnin ajankohtaisista ilmiöistä, kuten kuormittuneisuuden lisääntymisestä (Länsikallio ym. 2018) sekä alan vetovoiman heikentymisestä (Heikkinen ym. 2020). Puhetavat näyttäytyivät aineistossa toteavina ja auki selittävinä, mutta osaltaan diskursseissa painottui myös ratkaisukeskeisyys. Tutkimuksen perusteella OAJ:n voikin katsoa vastaavan alan haasteisiin korostamalla ammattijärjestölehdessään ajankohtaisia sisältöjä sekä tuomalla esiin haasteita ja ratkaisuehdotuksia niihin.