Työympäristö palvelemassa ketteriä menetelmiä hajautetussa ohjelmistotuotannossa: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus hajautetun Scrum-pohjaisen ohjelmistotuotannon viestinnällisiin haasteisiin ja ympäristöllisiin ratkaisuihin

Abstract

Tutkimus selvittää ketterien menetelmien toteutusta hajautetussa ohjelmistotuotannossa ja kuinka työympäristön tarjoamat rakenteet helpottavat menetelmien toteuttamista. Ketterien menetelmien ideaalien nojatessa kasvokkaiseen ja spontaaniin vuorovaikutukseen on kiinnostavaa miten menetelmät mukautuvat hajautetussa ohjelmistotuotannossa. Hajautettu ohjelmistotuotanto tarkoittaa kasvokkaisen toimimisen vähenemistä ja viestinnän muodollistumista. Voiko työympäristö tarjota työntekijälle rakenteita, joilla voidaan luontevasti toteuttaa ketterien menetelmien vaatimaa viestintää? Onko jotain kaikenkattavaa puitetta, jolla kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta voitaisiin luopua kokonaan?

Toteuttamalla systemaattinen kirjallisuuskatsaus voitiin tutustua 10 eri tutkimuksen tapauksiin käsittäen aikajänteen vuodesta 2007 vuoteen 2018. Näiden tapausten perusteella tarkasteltiin työympäristön tarjoamia puitteita viestintätyökalujen, ketterien menetelmien viestinnän ja viestintäkulttuurin näkökulmasta.

Aineiston perusteella teksti-, ääni- ja videoviestinnän käsittävä sekä läsnäolotiedon tarjoava pikaviestin on tärkein työympäristön tarjoama työkalu kasvokkaisen spontaanin vuorovaikutuksen korvaamiseen. Pikaviestinetiketistä sopiminen on hajautetussa organisaatiossa tärkeää, ja pikaviestimen käyttö tulisi muodollistaa niin organisaation kuin työntekijöidenkin edun takia.

Ohjelmistotuotannon hajautus nostaa aloitekynnystä spontaaniin vuorovaikutukseen, mikä voi johtaa kuppikuntien syntymiseen, jolloin menetetään ketterien menetelmien ristikkäistoiminnallisuuden ideaali. Tällöin on tarpeen parantaa organisaation läpinäkyvyyttä ja tarjota työntekijöille mahdollisuus verkostoitua, jolla voidaan rakentaa keskinäistä luottamusta. Vähintään vuosittainen kasvokkainen vuorovaikutus on tärkeää, etteivät työntekijät unohda toisiaan ja koska ketterien menetelmien suuremmat ja monimutkaisemmat kokoukset hyötyvät erityisesti kasvokkaisuudesta. Tyypillinen rakenne tälle on ajoittaisten yhteismatkojen järjestäminen. Käytäntöyhteisöillä voidaan organisaation toiminnasta tehdä läpinäkyvämpää ja osallistavampaa, samalla tarjoten suurissa organisaatioissa rakenteen Scrum of Scrums -kokousten järkevöittämiseen. Ketterien menetelmien kokouksissa keskustelun vetäminen on tärkeää, jotta puutteet aloitekyvyssä eivät tarkoita asioiden käsittelemättä jättämistä.

This research explores how agile methods are implemented in distributed software engineering, and what kind of frameworks work environment can offer to ease implementing these methods. As agile ideals lean on face-to-face spontaneous interactions, it is interesting how agile methods adapt in distributed software engineering. Distributed software engineering implies less face-to-face interactions and an increase in formalised communications. Can work environment offer frameworks for a worker to utilise, that can fulfill the communications requirements of agile methods? Is there a universal framework to completely replace face-to-face interactions?

Utilising systematic literature review research technique, cases in 10 different articles were analysed, spanning from 2007 to 2018. Based on the analysis, three perspectives were picked: communication tools, communications in agile methods and communications culture.

Based on the literature, an instant messaging tool that offers presence information and text, voice, and video communications is the most important framework for replacing face-to-face spontaneous interactions. Agreeing on a common instant messaging etiquette is important in a distributed organisation, and instant messaging should be formalised in the interest of both the organisation and workers.

Distributing software engineering makes initiating spontaneous interaction more difficult, which might lead to cliqueing, which in turn results in loss of cross-functionality, an ideal in agile methodology. To counter this tendency, it is important to improve organisational transparency and offer workers chances to network to build confidence and trust in each other. It is imperative to meet face-to-face at least once a year, so that people don't forget each other, and to have the bigger and more complex agile meetings more effectively face-to-face. A typical framework for this is regularly organizing a group trip. Communities of practice can make workings of an organisation more transparent and offer chances to participate, while in bigger organisations offer a framework for more sensical Scrum of Scrums meetings. Facilitating agile meetings is important to avoid lack of initiative leaving things unsaid and examined.