Työelämäpuhe syntyvyyttä ja lastenhankintaa käsittelevissä mediateksteissä

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa selvitän, millaisia merkityksiä työelämälle muodostuu Helsingin Sanomissa vuonna 2020 julkaistuissa syntyvyyttä ja lastenhankintaa käsittelevissä teksteissä. Syntyvyys aleni Suomessa jyrkästi koko 2010-luvun. Syntyvyyden alenemisen on havaittu kiinnittyvän erityisesti vanhemmaksi tulemisen lykkääntymiseen. Koettu epävarmuus havaittiin tärkeimmäksi syyksi lastenhankinnan lykkäämiselle 2010-luvun Suomessa. Epävarmuuden kokemus kiinnittyy muun muassa epävarmuuteen työsuhteesta sekä taloudellisesta pärjäämisestä. Tiedotusvälineissä käytävä keskustelu työelämän huonontumisesta on omiaan luomaan epävarmuuden tunnetta tulevaisuudesta, vaikka väitteille ei löytyisikään vahvaa empiiristä tukea. Työelämää koskeva uutisointi näyttäytyykin usein kielteisenä ja huolipainotteisena.

Tutkimukseni aineisto koostuu 17 Helsingin Sanomissa vuoden 2020 aikana julkaistusta tekstistä, joiden aiheena on syntyvyys tai lasten hankinta ja joissa käsitellään myös työelämää ja siihen liittyviä ilmiöitä. Aineiston tekstit ovat lehden pääkirjoituksia (3 kpl), mielipidekirjoituksia (3 kpl), toimitettuja uutisia (9 kpl) ja kolumneja (2 kpl). Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi, joka keskittyy tarkastelemaan sosiaalisen todellisuuden rakentumista osana kielenkäyttöä ja muuta merkitysvälitteistä toimintaa.

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan sosiaalinen todellisuus rakentuu osana kielellistä vuorovaikutusta. Tiedotusvälineet pystyvät kielen avulla vaikuttamaan muun muassa tietoon ja uskomuksiin, ja siten myös osaltaan osallistuvat sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen. Siksi onkin tärkeää tutkia, millaisia merkityksiä työelämä saa maamme laajalevikkisimmän sanomalehden teksteissä.

Tutkimuksen tuloksena havaitsin aineistosta kolme keskeistä diskurssia: epävarman työelämän, työn ja perheen kaaoksen sekä perheystävällisen työelämän diskurssit. Epävarman työelämän diskurssi esittää epävarmuuden olevan työelämän erottamaton ominaispiirre. Epävarmaa merkitystä rakennetaan sekä suoraviivaisin toteamuksin että hienovaraisemmin vihjailuin. Työn ja perheen kaaoksen diskurssi koostuu näkemyksestä, jonka mukaan työn ja perheen yhdistäminen on haasteellista niin yksittäisten ihmisten näkökulmasta kuin laajemmassa kontekstissa. Lisäksi erilaiset toimet nähdään tarpeen yhdistettäessä työn ja perheen osa-alueita. Vastakkaiseksi diskurssiksi työn ja perheen kaaoksen diskurssille havaittiin alisteisessa asemassa oleva perheystävällisen työelämän diskurssi. Diskurssissa perheystävällistä merkitystä rakennetaan yhtäältä puheella työelämän perheystävällisistä käytännöistä ja toisaalta esittämällä työn ja perheen yhteensovittamisen väitettyä sujuvampana.