Kun laitosarki ja lainsäädäntö kohtaavat: Analyysi eduskunnan oikeusasiamiehen koulukotitarkastusten pöytäkirjoista
Repo, Jenni (2021)
Repo, Jenni
2021
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273716
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273716
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelulaitosten käytännön ja lainsäädännön suhdetta laitoksiin kohdistuvan laillisuusvalvonnan näkökulmasta. Lastensuojelulaitoksiin ja niiden kasvatuskäytäntöihin on alettu viime vuosina kiinnittää entistä enemmän huomiota erityisesti lasten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Eduskunnan oikeusasiamies on havainnut lastensuojelulaitoksiin tehtyjen tarkastuskäyntien perusteella, että laitoksissa on haasteita muun muassa lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden soveltamisessa ja siihen liittyvässä päätöksenteossa. Laillisuusvalvonnan kautta voidaankin pyrkiä esimerkiksi kitkemään pois lainvastaisia käytäntöjä, parantamaan sijaishuollon laatua sekä turvaamaan lasten oikeuksien toteutumista. Arki lastensuojelulaitoksissa on kuitenkin monitasoista ja tilanteet voivat muuttua nopeastikin, mikä voi aiheuttaa haasteita lain soveltamiseen ja noudattamiseen. Lisäksi arjen keskiössä on työntekijöiden ja lasten välinen vuorovaikutus, ja tilanteet, joissa esimerkiksi rajoitustoimenpiteitä joudutaan käyttämään, eivät ole aina yksinkertaisia. Tutkielman tavoitteena onkin tarkastella sitä, miten tätä monitasoista laitosarkea lähestytään yhden laillisuusvalvonnan muodon ja institutionaalisen tehtävän näkökulmasta.
Tutkielman teoreettinen tausta käsittää lastensuojelun sijaishuollon määrittelyn ja käsitteellisen paikantamisen sekä lastensuojelun oikeussuhteen tarkastelun aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella. Sijaishuoltoa ja erityisesti laitoshoitoa on tarkasteltu myös sijaishuollon arjen sekä siihen sisältyvän rajoittamisen ja kasvattamisen näkökulmista. Lisäksi tutkielmaa on taustoitettu kiinnittämällä huomiota lastensuojelun virheisiin sekä sijaishuollon valvontaan ja tarkemmin oikeusasiamiehen toimintaan. Tutkielman aineistona on kolme eduskunnan oikeusasiamiehen tekemän koulukotitarkastuksen pöytäkirjaa. Pöytäkirjojen analyysin tavoitteena on tarkastella sitä, miten eduskunnan oikeusasiamies rakentaa näkemyksensä tarkastuksen kohteena olevista laitoksista, niiden arjesta ja käytäntöihin liittyvistä epäkohdista. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä ja tutkimusmenetelminä on hyödynnetty dokumenttien tutkimuksen analyysia ja käsitteitä sekä temaattista analyysia.
Analyysi tuo esiin pöytäkirjojen rakenteen, joka ilmentää oikeusasiamiehen institutionaalista tehtävää eli lastensuojelulaitosten ja lasten oikeuksien toteutumisen valvontaa. Tehtävänsä puitteissa oikeusasiamies rakentaa kuvaa laitoksista ja niiden toiminnasta antamalla pöytäkirjoissa äänen ja tilan puhua sijoitetuille lapsille, laitoksen henkilökunnalle, muille valvontaviranomaisille sekä tarkastajille ja yhdelle kokemusasiantuntijalle. Se, kuinka laaja tila kullakin toimijalla on puhua ja tuoda esiin näkemyksiään ja kokemuksiaan pöytäkirjoissa, ja millaisissa asioissa toimijat pääsevät ääneen, on oikeusasiamiehen rajaamaa. Puhujat myös kutsuvat esiin erilaisia dokumentteja ja tekstejä, kuten päivittäiskirjauksia ja rajoitustoimenpiteitä koskevia päätöksiä, joilla on merkittävä rooli paikoin kiisteltynäkin toimintatapojen todentajana ja arjen kuvauksena. Pöytäkirjojen lopuksi oikeusasiamies tekee kannanottoja eli esittää näkemyksensä lasten oikeuksien toteutumiseen sekä sijaishuollon järjestämiseen liittyvistä epäkohdista. Lisäksi oikeusasiamies esittää vaatimuksia ja ehdotuksia siitä, miten toimintaa pitäisi muuttaa, jotta toiminta vastaisi lain vaatimuksia sekä turvaisi paremmin lasten oikeuksien toteutumisen jatkossa. Laitoksen lisäksi toimenpide-ehdotuksia osoitetaan muun muassa lapsia sijoittaneille kunnille ja muille valvontaviranomaisille.
Tutkielman tulokset konkretisoivat lastensuojelun sijaishuollon käytännön ja lainsäädännön suhdetta tietyn laillisuusvalvonnan muodon näkökulmasta. Laitoksista ja laitosarjesta raportoitu tieto on vahvasti näkökulmitettua ja oikeusasiamiehen rajaamaa, ja se korostaa tarkastustoiminnan epäkohtakeskeisyyttä jättäen ulkopuolelle joitain sellaisia näkökulmia ja kokemuksia, jotka eivät näyttäydy oikeusasiamiehen institutionaalisen tehtävän kannalta merkityksellisiltä. Toisaalta oikeusasiamiehen toiminta on välttämätöntä, tärkeää ja vaikuttavaa lasten oikeuksien toteutumisen turvaamisen ja esimerkiksi institutionaalisen kaltoinkohtelun ehkäisemisen näkökulmista. This master’s thesis examines the relationship between child welfare practice and legislation with a focus on supervision and inspections targeted at children’s residential homes. The purpose of supervision and inspections is to improve the quality of residential care, to root out any unlawful practices and to ensure children’s rights are protected. The Finnish Parliamentary Ombudsman has highlighted that in practice, residential homes are facing difficulties in complying with the principles of the Child Welfare Act and ensuring that a child’s basic and human rights are upheld. According to prior research, the everyday life in residential care is complex and the situations can change rapidly which may cause difficulties
in implementing the legislation in residential homes. Also, the interaction between the children and the child protection workers is the core of residential care and it can be overlooked in the judicial discourse. Additionally, the situations in which there is a need to restrict children are not simple and easy to manage. The purpose of this thesis is to examine how residential homes and their practices are viewed through the judicial discourse and the Ombudsman’s institutional task.
The theoretical framework in this thesis consists of prior research and literature exploring residential care in Finland and the relationship between child welfare and legislation. Over the past three years, the Ombudsman has inspected and reported on three reform schools and the research material considered in this thesis consists of these three reports. The purpose of the analysis is to examine how the Ombudsman builds a view on the residential homes, their everyday life, and the legality of their practice. The methodological context and methodology that is used to analyze the material are document analysis and thematic analysis.
The structure of the reports expresses the Ombudsman’s institutional task, which involves supervising the residential care homes and the implementation of children’s rights in those units. The Ombudsman constructs an image of the residential home by giving voice and space for different actors to speak about their experiences and views in the reports. The actors in these reports are the children, the staff, other authorities, the inspectors and one expert by experience. The platform and environment for speech that is given to the actors is heavily restricted by the Ombudsman due to the mandate of their institutional task. In addition, the actors evoke different documents and texts in their speech and although sometimes
controversial, a central role is given to those documents as description and evidence of the everyday life and practices in the units. At the end of the reports, the Ombudsman expresses their view on the defects considering the implementation of children’s rights and organizing residential care. The Ombudsman will demand and propose changes to practice so that the children’s rights would be secured in the future. The Ombudsman also emphasizes responsibilities of other authorities for supervising residential care units and implementing of children’s rights in practice.
The Ombudsman’s institutional task and the results of the analysis concretize the relationship between children’s residential care practice and legislation. The Ombudsman sets limits on the knowledge that is presented in the reports and emphasizes the defects in residential care units’ practice. The viewpoints and experiences that are not important in the context of the Ombudsman’s institutional task are disregarded. At the same time, the Ombudsman plays a central role in securing the realization of children’s rights and, for example, preventing institutional abuse.
Tutkielman teoreettinen tausta käsittää lastensuojelun sijaishuollon määrittelyn ja käsitteellisen paikantamisen sekä lastensuojelun oikeussuhteen tarkastelun aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella. Sijaishuoltoa ja erityisesti laitoshoitoa on tarkasteltu myös sijaishuollon arjen sekä siihen sisältyvän rajoittamisen ja kasvattamisen näkökulmista. Lisäksi tutkielmaa on taustoitettu kiinnittämällä huomiota lastensuojelun virheisiin sekä sijaishuollon valvontaan ja tarkemmin oikeusasiamiehen toimintaan. Tutkielman aineistona on kolme eduskunnan oikeusasiamiehen tekemän koulukotitarkastuksen pöytäkirjaa. Pöytäkirjojen analyysin tavoitteena on tarkastella sitä, miten eduskunnan oikeusasiamies rakentaa näkemyksensä tarkastuksen kohteena olevista laitoksista, niiden arjesta ja käytäntöihin liittyvistä epäkohdista. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä ja tutkimusmenetelminä on hyödynnetty dokumenttien tutkimuksen analyysia ja käsitteitä sekä temaattista analyysia.
Analyysi tuo esiin pöytäkirjojen rakenteen, joka ilmentää oikeusasiamiehen institutionaalista tehtävää eli lastensuojelulaitosten ja lasten oikeuksien toteutumisen valvontaa. Tehtävänsä puitteissa oikeusasiamies rakentaa kuvaa laitoksista ja niiden toiminnasta antamalla pöytäkirjoissa äänen ja tilan puhua sijoitetuille lapsille, laitoksen henkilökunnalle, muille valvontaviranomaisille sekä tarkastajille ja yhdelle kokemusasiantuntijalle. Se, kuinka laaja tila kullakin toimijalla on puhua ja tuoda esiin näkemyksiään ja kokemuksiaan pöytäkirjoissa, ja millaisissa asioissa toimijat pääsevät ääneen, on oikeusasiamiehen rajaamaa. Puhujat myös kutsuvat esiin erilaisia dokumentteja ja tekstejä, kuten päivittäiskirjauksia ja rajoitustoimenpiteitä koskevia päätöksiä, joilla on merkittävä rooli paikoin kiisteltynäkin toimintatapojen todentajana ja arjen kuvauksena. Pöytäkirjojen lopuksi oikeusasiamies tekee kannanottoja eli esittää näkemyksensä lasten oikeuksien toteutumiseen sekä sijaishuollon järjestämiseen liittyvistä epäkohdista. Lisäksi oikeusasiamies esittää vaatimuksia ja ehdotuksia siitä, miten toimintaa pitäisi muuttaa, jotta toiminta vastaisi lain vaatimuksia sekä turvaisi paremmin lasten oikeuksien toteutumisen jatkossa. Laitoksen lisäksi toimenpide-ehdotuksia osoitetaan muun muassa lapsia sijoittaneille kunnille ja muille valvontaviranomaisille.
Tutkielman tulokset konkretisoivat lastensuojelun sijaishuollon käytännön ja lainsäädännön suhdetta tietyn laillisuusvalvonnan muodon näkökulmasta. Laitoksista ja laitosarjesta raportoitu tieto on vahvasti näkökulmitettua ja oikeusasiamiehen rajaamaa, ja se korostaa tarkastustoiminnan epäkohtakeskeisyyttä jättäen ulkopuolelle joitain sellaisia näkökulmia ja kokemuksia, jotka eivät näyttäydy oikeusasiamiehen institutionaalisen tehtävän kannalta merkityksellisiltä. Toisaalta oikeusasiamiehen toiminta on välttämätöntä, tärkeää ja vaikuttavaa lasten oikeuksien toteutumisen turvaamisen ja esimerkiksi institutionaalisen kaltoinkohtelun ehkäisemisen näkökulmista.
in implementing the legislation in residential homes. Also, the interaction between the children and the child protection workers is the core of residential care and it can be overlooked in the judicial discourse. Additionally, the situations in which there is a need to restrict children are not simple and easy to manage. The purpose of this thesis is to examine how residential homes and their practices are viewed through the judicial discourse and the Ombudsman’s institutional task.
The theoretical framework in this thesis consists of prior research and literature exploring residential care in Finland and the relationship between child welfare and legislation. Over the past three years, the Ombudsman has inspected and reported on three reform schools and the research material considered in this thesis consists of these three reports. The purpose of the analysis is to examine how the Ombudsman builds a view on the residential homes, their everyday life, and the legality of their practice. The methodological context and methodology that is used to analyze the material are document analysis and thematic analysis.
The structure of the reports expresses the Ombudsman’s institutional task, which involves supervising the residential care homes and the implementation of children’s rights in those units. The Ombudsman constructs an image of the residential home by giving voice and space for different actors to speak about their experiences and views in the reports. The actors in these reports are the children, the staff, other authorities, the inspectors and one expert by experience. The platform and environment for speech that is given to the actors is heavily restricted by the Ombudsman due to the mandate of their institutional task. In addition, the actors evoke different documents and texts in their speech and although sometimes
controversial, a central role is given to those documents as description and evidence of the everyday life and practices in the units. At the end of the reports, the Ombudsman expresses their view on the defects considering the implementation of children’s rights and organizing residential care. The Ombudsman will demand and propose changes to practice so that the children’s rights would be secured in the future. The Ombudsman also emphasizes responsibilities of other authorities for supervising residential care units and implementing of children’s rights in practice.
The Ombudsman’s institutional task and the results of the analysis concretize the relationship between children’s residential care practice and legislation. The Ombudsman sets limits on the knowledge that is presented in the reports and emphasizes the defects in residential care units’ practice. The viewpoints and experiences that are not important in the context of the Ombudsman’s institutional task are disregarded. At the same time, the Ombudsman plays a central role in securing the realization of children’s rights and, for example, preventing institutional abuse.