Diskurssianalyysi maksutonta toisen asteen koulutusta koskevasta täysistuntokeskustelusta

Abstract

Uusi oppivelvollisuuslaki hyväksyttiin eduskunnassa 15.12.2020 ja sen myötä oppivelvollisuus nostetaan 18-ikävuoteen ja toisen asteen koulutukseen vaadittavat oppimateriaalit tulevat olemaan sen suorittavalle täysin maksuttomia. Oppivelvollisuusuudistukseen kuuluva maksuton toinen aste on aiheuttanut vilkasta keskustelua niin mediassa, kuin suomalaisten päättäjienkin keskuudessa ja se on jakanut kansanedustajien mielipiteitä. Koulutuksen maksuttomuutta on perusteltu Suomessa aikaisemmin sen tuottaman tasa-arvon vuoksi ja sen on voitu nähdä mukailevan sosiaalisen investoinnin ideaa.

Tutkielmassani tarkastelen sitä, millaisten diskurssien varaan puhe oppivelvollisuusuudistukseen kuuluvasta maksuttomasta toisesta asteesta rakentuu eduskunnan täysistuntokeskustelussa, jossa oppivelvollisuuslaki oli ensimmäisessä käsittelyssään 8.12.2020. Tutkimukseni teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, joka lähestyy sosiaalista todellisuutta näkökulmasta, jonka mukaan kieli ja sen käyttötavat rakentavat sitä todellisuutta, jossa elämme. Maksutonta toista astetta voidaan siis sosiaalisen konstruktionismin teoriaa mukaillen katsoa merkityksellistettävän oppivelvollisuuslain ensimmäisessä käsittelyssä kansanedustajien puheenvuoroissa. Maksuttoman toisen asteen diskursseja analysoin tutkimukseni aineistona toimivasta eduskunnan täysistunnon pöytäkirjasta (PTK 160/2020 vp) analyyttisen diskurssianalyysin tutkimusmenetelmää hyödyntäen.

Oppivelvollisuuslain ensimmäisessä käsittelyssä voitiin maksuttomasta toisesta asteesta käydystä keskustelusta havaita sekä uudistusta puolustavia, että sitä vastustavia diskursseja. Maksutonta toista astetta puoltavia diskursseja oli aineiston analyysin jälkeen havaittavissa neljä ja ne on nimetty seuraavasti: Tasa-arvo-diskurssi, investointi-diskurssi, hyvinvointivaltio-diskurssi, sekä perusoikeus-diskurssi. Maksutonta toista astetta vastustavia ja siihen kriittisesti suhtautuvia diskursseja voitiin aineiston puheenvuorojen sisällön perusteella hahmottaa kaksi: Eriarvoisuus-diskurssi ja uudelleen kohdentamisen-diskurssi. Tulokset osoittavat, että maksuttomuuden laajentamista koskemaan myös toisen asteen koulutuksen oppimateriaaleja merkityksellistetään aineiston puheenvuoroissa useimmiten hyödyllisenä ja tasa-arvoa tuottavana uudistuksena niin yhteiskunnan kuin yksilöidenkin tasolla, valtaosan diskursseista ollessa sitä puoltavia. Aineistosta löytyneiden vastadiskurssien perusteella voidaan kuitenkin huomata, että universalismin laajentamisen sijaan myös tarvehankintaisiin tukiin keskittynyt puhe on vahvasti esillä maksuttomasta toisesta asteesta puhuttaessa.