Nuorten kokemuksia rahapelaamisen leimaavuudesta

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella nuorten kokemuksia rahapelaamisen leimaavuudesta. Tutkielman keskiössä ovat yksilöiden käsitykset omasta rahapelaamisestaan sekä arviot siitä, onko oma rahapelaamisen määrä ongelmallisen suurta. Tutkimuskysymys on seuraava: vaikuttaako ongelmapelaaminen nuorten kokemuksiin leimatuksi tulemisesta ja ulkopuolelle jäämisestä. Tutkielman aineistona toimii YouGamble 2017: Suomen aineisto. Aineisto on kerätty kiintiöpoimintana ja se on edustanut suomalaisten nuorten väestöä vuonna 2016. Aineiston otos on 1200 henkilöä, jotka ovat iältään 15–25-vuotiaita.

Tutkielmassa tarkastellaan rahapelaamista ja rahapelaamisen leimaavuutta leiman, siitä seuraavan stigman sekä leimaamisteoreettisen näkökulman kautta. Tutkielma tarkastelee leimaavuudesta seuraavan stigman syntyä ja sen vaikutuksia yksilölle ongelmapelaamisen näkökulmasta. Aiempien tutkimusten perusteella ongelmapelaamisen voidaan nähdä luovan yksilölle stigman, jonka keskeisimpiä vaikutuksia yksilölle ovat sosiaalisten suhteiden heikkeneminen, ongelmapelaamisen jatkuminen sekä avun hakemisen viivästyminen. Leimaamisteoreettisesta näkökulmasta stigma syntyy sosiaalisten suhteiden kautta niin, ettei yksilöllä itsellään välttämättä ole mahdollisuutta vaikuttaa stigman syntyyn tai sen vaikutuksiin itselleen.

Analyysin perusteella näyttää siltä, että rahapelaaminen koetaan leimaavammaksi silloin, kun rahapelejä pelataan itse ongelmallisen paljon. Leimaavuuteen liittyy kokemus ulkopuolelle jäämisestä, syyllisyys rahapelien pelaamisesta, oman rahapelaamisen salaaminen läheisiltä sekä arvostelun kohteeksi joutuminen. Nämä tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimusten tulosten kanssa, mikä vahvistaa käsitystä siitä, että ongelmapelaaminen voidaan nähdä yksilöä leimaavana toimintana, joka voi johtaa yksilön kannalta negatiivisiin lopputuloksiin.

Tulokset ovat keskeisiä siitä syystä, että leimaavuuden kokemusten ymmärtämisen kautta voimme muokata yhteiskunnan toimintaa sellaiseen suuntaan, jolla voidaan pyrkiä ehkäisemään leimatuksi joutumista ja tästä seuraavan stigman muodostumista. Toisaalta tämän tiedon avulla yhteiskunnassa voitaisiin myös paremmin keskittää tukitoimia niille alueille, joilla niistä on eniten hyötyä ja apua niille ihmisille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Näin voitaisiin sekä ennaltaehkäistä rahapeliongelman syntymistä, mutta myös parantaa ongelmallisen paljon pelaavien ihmisten asemaa ja mahdollisuuksia hakea apua laajemminkin.