Lasten ja nuorten kokemuksia lastensuojelun edunvalvonnasta

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee lasten ja nuorten kokemuksia lastensuojelun edunvalvonnasta. Lähtökohtaisesti lapsen etua valvovat hänen huoltajansa, mutta lastensuojeluprosessissa huoltajan sijaiseksi voidaan määrätä edunvalvoja, jos on syytä olettaa, ettei huoltaja kykene valvomaan lapsen etua puolueettomasti tai se on muuten tarpeen asian selvittämiseksi tai lapsen turvaamiseksi. Lapsen etu on harkintaa vaativa käsite, joka on osa lastensuojelun päätöksentekoa. Edunvalvojalla on merkittävä rooli osana lapsen lastensuojeluprosessia ja lapsen osallisuuden turvaamista. Edunvalvoja selvittää lapsen mielipiteen ja käyttää tarvittaessa lapsen puhevaltaa tuomioistuimessa. Tutkielmani on kvalitatiivinen tutkimus, jossa aineistona on kyselyaineisto neljältätoista 8–18-vuotiaalta lapselta ja nuorelta, jotka ovat saaneet edunvalvontaa lastensuojeluasiassaan. Aineiston olen analysoinut sisällönanalyysia käyttäen. Aineistoni analyysissa pyrin vastaamaan siihen, millaisena edunvalvojan rooli lastensuojeluprosessissa näyttäytyy lapsille ja nuorille ja millaisia osallisuuden kokemuksia lasten ja nuorten kokemuksista nousee esille. Osallisuutena pidetään mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Lasten kohdalla osallisuudessa tulee ottaa huomioon lapsen ikä- ja kehitystaso sekä lapsen edun mukainen osallistuminen lastensuojeluasiaansa. Yhdistyneiden kansakuntien lastenoikeuksien sopimus sitouttaa jäsenvaltiot takaamaan lapselle oikeuden ilmaista mielipiteensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja tulla kuulluksi oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko itsenäisesti tai edustajan avulla. Aineistoni perusteella lapset ja nuoret erottivat edunvalvojan ja sosiaalityöntekijän roolit käsittelemällä sosiaalityöntekijän roolia ja työtehtäviä. Sosiaalityöntekijän virkatehtävä ja päätöksentekovastuu nousivat erottaviksi tekijöiksi suhteessa edunvalvojaan. Toisaalta muutama vastaaja ei osannut erotella edunvalvojan roolia sosiaalityöntekijän roolista. Edunvalvojaan liittyen tärkeiksi asioiksi nousivat lapsen asioista huolehtiminen sekä hyvään vuorovaikutukseen liittyvät piirteet kuten mukavuus ja kohteliaisuus. Näistä päinvastaiset piirteet kuten epäkohteliaisuus taas koettiin edunvalvonnan huonoiksi puoliksi. Lapset ja nuoret kokivat edunvalvojan ymmärtävän heitä ja edunvalvojaan luotettiin. Lapset ja nuoret kertoivat osallistuvansa edunvalvojan tapaamisiin mielellään ja tapaamismääriin oltiin tyytyväisiä tai niitä haluttiin lisää. Yleisesti edunvalvontaa oltiin tyytyväisiä ja syynä tähän olivat sekä edunvalvojan henkilökohtaiset piirteet, tyytyväisyys asioiden hoitamiseen ja edunvalvojan helppo tavoitettavuus. Edunvalvojan koettiin myös auttaneen ymmärtämään käynnissä olevaa lastensuojeluprosessia. Osallisuutta lapset ja nuoret kokivat edunvalvojan ottaessa heidän mielipiteensä huomioon asumiseen liittyvissä asioissa, raha-asioissa ja hallinto-oikeuden selvityksessä. Lasten ja nuorten mielestä hyvää lapsen edunvalvonta on riittävä määrä tapaamisia luotettavan edunvalvojan kanssa, joka tuntee lapsen ja osaa kuunnella ja keskustella.