Ylioppilastutkinnon varjosta opettajaksi : Ei-ylioppilaiden kokemuksia yliopisto-opiskelusta luokanopettajakoulutuksessa
Lindell, Kristian (2021)
Lindell, Kristian
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273702
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273702
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ei-ylioppilaiden kokemuksia luokanopettajakoulutuksesta ja yliopisto- opiskelusta. Suomalainen korkeakoulujärjestelmä perustuu pohjoismaisen hyvinvointivaltion eetoksen mukaisesti mahdollisuuksien tasa-arvolle, ja käytännössä mistä tahansa koulutuksellisista lähtökohdista on mahdollista hakeutua yliopiston tutkinto-opiskelijaksi. Yliopistoon hakeudutaan kuitenkin pääsääntöisesti edelleen ylioppilastutkintoa pitkin, ja poikkeavan koulutustaustan opiskelijat jäävät akateemisessa maailmassa vähälle huomiolle.
Luokanopettajakoulutuksen siirryttyä 1970-luvulla kokonaan yliopistolliseksi tutkinnoksi ei-ylioppilaiden määrä luokanopettajaopiskelijoissa siirtyi osaltaan vastaamaan yliopiston yleistä marginaalia. Luokanopettajakoulutuksen akatemisoituminen ja kova kilpailu opiskelupaikoista on johtanut osittain virhepäätelmään siitä, että koulutukseen pääsemiseksi hakijoilta edellytetään erityisen hyviä ylioppilastodistuksen arvosanoja. Esiymmärryksen mukaan tämä huippuylioppilaiden myytti saattaa johtaa siihen, että ylioppilastutkinnon puuttuminen muodostuu kokijalleen ongelmalliseksi. Tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää laadullisesti, liittyykö ei-ylioppilaiden kokemuksiin jonkinlaisia alemmuuden tai puutteellisuuden tunteita poikkeavan koulutustaustan vuoksi.
Tutkimuksen aineisto kerättiin ei-ylioppilastaustaisten luokanopettajaopiskelijoihin kohdistuneilla teemahaastatteluilla joulukuun 2020 ja helmikuun 2021 välisenä aikana (n=7). Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Hermeneuttis-fenomenologista tutkimusotetta noudattelevassa analyysissä huomiot keskittyivät ylioppilastutkinnon puuttumisesta kumpuaviin kokemuksiin. Erityisesti analyysin tematiikkaa ohjasivat tekijät ja tilanteet, joissa poikkeava koulutustausta näyttäytyy erilaisuutena.
Haastattelujen perusteella poikkeava koulutustausta ei ole kovinkaan vahvasti ei-ylioppilaiden opiskelijaidentiteettiä muovaava tekijä. Ei-ylioppilaana olemiseen ei liity haastateltujen kokemuksissa alemmuuden tai puutteellisuuden tunteita, ja poikkeava koulutustausta tulee yliopistossa esiin lähinnä opettajakouluttajien oletuksissa ja kulttuuris-historiallisesti muotoutuneissa akateemisissa perinteissä, kuten ylioppilaskulkueissa. Ei-ylioppilasopiskelijat kokivat suoriutuvansa odotuksiaan paremmin opinnoissa, mikä aikaisemmissa opinnoissa omaksuttujen, opettajakoulutuksessa hyödyllisten taitojen kanssa sinetöivät sen, ettei ylioppilastutkinnolla tai sen puuttumisella ollut opiskelun kannalta juurikaan merkitystä. Ainoastaan opiskelun alkuvaiheessa ei-ylioppilaat kokivat koulutustaustastaan johtuvaa pelkoa pärjäämisestään akateemisissa opinnoissa. Tämä pelko osoittautui lopulta opintojen edetessä turhaksi.
Haastatellut ei-ylioppilaat kokivat kuitenkin epätasa-arvoisuutta muihin nähden yliopistoon hakeutumiseen liittyvissä kysymyksissä. Tämä ilmeni huolena siitä, miten opiskelijavalintauudistus vaikuttaa ei-ylioppilaiden ennestään huonoiksi koettuihin mahdollisuuksiin päästä yliopistoon, mikä onkin koulutuksellisen tasa-arvon ja saavutettavuuden kannalta tärkeä jatkotutkimusaihe. Myös poikkeavan koulutustaustan kokemuksellista tarkastelua suotaisiin yliopistokontekstissa tehdä laajemminkin, jotta siihen liittyvää, mahdollisesti haitallista retoriikkaa, heimokulttuuria ja mahdollisia poissulkevia rakenteita voitaisiin tiedostaa ja tarvittaessa muovata tai purkaa.
Tämä tutkielma koostuu kahdesta osasta; taustoittavasta reflektio-osasta ja tieteelliseen vertaisarviointiin hyväksytystä tutkimusartikkelista ”Erilaisen koulutustaustan haava – Ei-ylioppilaiden kokemuksia luokanopettajakoulutuksesta”.
Luokanopettajakoulutuksen siirryttyä 1970-luvulla kokonaan yliopistolliseksi tutkinnoksi ei-ylioppilaiden määrä luokanopettajaopiskelijoissa siirtyi osaltaan vastaamaan yliopiston yleistä marginaalia. Luokanopettajakoulutuksen akatemisoituminen ja kova kilpailu opiskelupaikoista on johtanut osittain virhepäätelmään siitä, että koulutukseen pääsemiseksi hakijoilta edellytetään erityisen hyviä ylioppilastodistuksen arvosanoja. Esiymmärryksen mukaan tämä huippuylioppilaiden myytti saattaa johtaa siihen, että ylioppilastutkinnon puuttuminen muodostuu kokijalleen ongelmalliseksi. Tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää laadullisesti, liittyykö ei-ylioppilaiden kokemuksiin jonkinlaisia alemmuuden tai puutteellisuuden tunteita poikkeavan koulutustaustan vuoksi.
Tutkimuksen aineisto kerättiin ei-ylioppilastaustaisten luokanopettajaopiskelijoihin kohdistuneilla teemahaastatteluilla joulukuun 2020 ja helmikuun 2021 välisenä aikana (n=7). Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Hermeneuttis-fenomenologista tutkimusotetta noudattelevassa analyysissä huomiot keskittyivät ylioppilastutkinnon puuttumisesta kumpuaviin kokemuksiin. Erityisesti analyysin tematiikkaa ohjasivat tekijät ja tilanteet, joissa poikkeava koulutustausta näyttäytyy erilaisuutena.
Haastattelujen perusteella poikkeava koulutustausta ei ole kovinkaan vahvasti ei-ylioppilaiden opiskelijaidentiteettiä muovaava tekijä. Ei-ylioppilaana olemiseen ei liity haastateltujen kokemuksissa alemmuuden tai puutteellisuuden tunteita, ja poikkeava koulutustausta tulee yliopistossa esiin lähinnä opettajakouluttajien oletuksissa ja kulttuuris-historiallisesti muotoutuneissa akateemisissa perinteissä, kuten ylioppilaskulkueissa. Ei-ylioppilasopiskelijat kokivat suoriutuvansa odotuksiaan paremmin opinnoissa, mikä aikaisemmissa opinnoissa omaksuttujen, opettajakoulutuksessa hyödyllisten taitojen kanssa sinetöivät sen, ettei ylioppilastutkinnolla tai sen puuttumisella ollut opiskelun kannalta juurikaan merkitystä. Ainoastaan opiskelun alkuvaiheessa ei-ylioppilaat kokivat koulutustaustastaan johtuvaa pelkoa pärjäämisestään akateemisissa opinnoissa. Tämä pelko osoittautui lopulta opintojen edetessä turhaksi.
Haastatellut ei-ylioppilaat kokivat kuitenkin epätasa-arvoisuutta muihin nähden yliopistoon hakeutumiseen liittyvissä kysymyksissä. Tämä ilmeni huolena siitä, miten opiskelijavalintauudistus vaikuttaa ei-ylioppilaiden ennestään huonoiksi koettuihin mahdollisuuksiin päästä yliopistoon, mikä onkin koulutuksellisen tasa-arvon ja saavutettavuuden kannalta tärkeä jatkotutkimusaihe. Myös poikkeavan koulutustaustan kokemuksellista tarkastelua suotaisiin yliopistokontekstissa tehdä laajemminkin, jotta siihen liittyvää, mahdollisesti haitallista retoriikkaa, heimokulttuuria ja mahdollisia poissulkevia rakenteita voitaisiin tiedostaa ja tarvittaessa muovata tai purkaa.
Tämä tutkielma koostuu kahdesta osasta; taustoittavasta reflektio-osasta ja tieteelliseen vertaisarviointiin hyväksytystä tutkimusartikkelista ”Erilaisen koulutustaustan haava – Ei-ylioppilaiden kokemuksia luokanopettajakoulutuksesta”.