Rajat ylittävä sulautuminen ja lopulliset tappiot vero-oikeudessa

Abstract

Tutkielmassa käsitellään rajat ylittävää sulautumista ja sulautumisessa siirtyvien tappioiden verokohtelua. EU:n alueella yritysjärjestelyiden verokohtelua on yhtenäistetty yritysjärjestelydirektiivillä 2009/133/EY, mutta direktiivissä ei ole säännöksiä tappioiden siirtymisestä sulautumisessa silloin, kun tappiot on vahvistettu yhtiölle, joka sijaitsee eri valtiossa kuin vastaanottava yhtiö. Välittömästä verotuksesta päättäminen kuuluu jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan, jota jäsenvaltioiden on käytettävä noudattaen perussopimuksista ja niiden perusteella annetuista normeista johtuvia velvoitteita. Välittömän verotuksen harmonisoimattomuus ja EU-oikeuden vaikutukset rajat ylittäviin sulautumisiin tarkoittavat sitä, että EU-tuomioistuimen antamilla ennakkoratkaisuilla on olennainen merkitys. Rajat ylittävässä sulautumisessa voi siirtyä vain niin sanottu lopullinen tappio, jonka EU-tuomioistuin on määritellyt ensimmäistä kertaa asiassa C-446/03, Marks & Spencer. Lopullisten tappioiden merkityssisältö muodostuu EU-oikeuden asettamista vaatimuksista turvata SEUT 49 artiklan sijoittautumisvapaus, sillä lopullisten tappioiden määritelmä on seurausta tuomioistuimen suhteellisuusperiaatteen tulkinnasta. EU-tuomioistuimen mukaan lopullisten tappioiden tulee olla vähennyskelpoisia, jotta tappioiden vähennyskelpoisuus ei johda sijoittautumisvapauden kiellettyyn rajoitukseen.

EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaiset lopulliset tappiot loivat mahdollisuuden rajat ylittävien tappioiden vähentämiselle, mutta EU-tuomioistuimen antamien tuomioiden tulkitseminen ja lopullisten tappioiden käsitteen soveltaminen käytäntöön ei ole ollut täysin ongelmatonta. Rajat ylittävää sulautumista koskeva oikeustila on edelleen tulkinnanvarainen, mikä aiheuttaa epävarmuutta erityisesti EU:n alueelle sijoittautuneille konserniyhtiöille. Yritysjärjestelyiden aiheuttamien veroseuraamusten ennakointi on haastavaa, sillä tappioiden vähentäminen toisessa EU-valtiossa on poikkeuksellista ja ratkaistaan aina tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella. Välittömän verotuksen yhtenäistäminen jäsenvaltioiden kesken ei ole jäsenvaltioiden tavoitteena, joten rajat ylittävää sulautumista koskevan oikeustilan tulkinta jää EU-tuomioistuimen sekä kansallisten tuomioistuinten tekemien linjauksien ja kannanottojen varaan.