Historiallisen ajattelun jäljillä: Autoetnografinen tutkimus uuden historian soveltamisesta yläkoulussa
Salo, Teemu (2021)
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263663
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263663
Tiivistelmä
Tutkimuksessa saatan käytäntöön pitkään epäselvänä ja tavoittamattomana näyttäytynyttä opetusparadigmaa, historiallista ajattelua. Historiallinen ajattelu on osa uuden historian (New History) tapaa hahmottaa historianopetusta, jota suomalaisen opetussuunnitelman voidaan katsoa seuraavan. Kuitenkin aiempi tutkimus on tuonut esiin, että opetussuunnitelmaan kirjatuista tavoitteista keskeisiä elementtejä on jäänyt monien opettajien käytännöistä vaillinaisiksi.
Tässä tutkimuksessa asetun tutkijana itse tämän ongelman ytimeen, toimiessani aineenopettajana yläkoulussa. Autoetnografian keinoin reflektoin opetuksen kentällä toteutettuja oppitunteja, joissa sovelletaan lähdetyöskentelyä. Historiallisen ajattelun toimiessa opetuksen suunnittelua ohjaavana tekijänä, on pyrkimykseni tuoda esiin sen ymmärrettävyyttä ja toimivuutta opettajan roolissa.
Tutkimuksen onnistuu tuoda näkyväksi historiallista ajattelua mahdollistavia elementtejä. Aineisto tuo myös todettavaksi, että vuonna 2016 käyttöön otetun opetussuunnitelman tavoitteet historian oppiaineelle ovat pitkällisiä prosesseja. Opettajan rooli vuorovaikutuksessa esimerkin näyttäjänä ja ohjaajana korostuu, kun tavoitteena on ajattelun esiintuonti, todisteiden kontekstualisointi ja kriittinen punnitseminen. Arviointikelpoisia tuloksia on tällöin vaikeaa, melkeinpä mahdotonta tuottaa yhdessä oppitunnissa, vaan ilmiöiden tarkastelulle monelta suunnalta on varattava useita oppitunteja. Tämä näyttäytyy opetuksen suunnittelussa välttämättömäksi seikaksi, jota peräänkuulutetaan myös aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa.
Lopulta toissijaisena näyttäytyy väittely siitä, mitä sisältöjä historian opetuksesta jätetään opetuksen ulkopuolelle. Keskeinen muutos opetuksessa on opetustilanteen ohjaamisessa sellaiseksi, että omaan ajatteluun opitaan luottamaan ja ajattelun taidot jalostuvat opetuksen aikana yhä kriittisemmäksi ja perusteluiltaan kestävämmäksi. Tämä puolestaan vaatii historianopetuksen painotuksen uudelleenkohdistamista, opettajakoulutuksesta lähtien.
Tässä tutkimuksessa asetun tutkijana itse tämän ongelman ytimeen, toimiessani aineenopettajana yläkoulussa. Autoetnografian keinoin reflektoin opetuksen kentällä toteutettuja oppitunteja, joissa sovelletaan lähdetyöskentelyä. Historiallisen ajattelun toimiessa opetuksen suunnittelua ohjaavana tekijänä, on pyrkimykseni tuoda esiin sen ymmärrettävyyttä ja toimivuutta opettajan roolissa.
Tutkimuksen onnistuu tuoda näkyväksi historiallista ajattelua mahdollistavia elementtejä. Aineisto tuo myös todettavaksi, että vuonna 2016 käyttöön otetun opetussuunnitelman tavoitteet historian oppiaineelle ovat pitkällisiä prosesseja. Opettajan rooli vuorovaikutuksessa esimerkin näyttäjänä ja ohjaajana korostuu, kun tavoitteena on ajattelun esiintuonti, todisteiden kontekstualisointi ja kriittinen punnitseminen. Arviointikelpoisia tuloksia on tällöin vaikeaa, melkeinpä mahdotonta tuottaa yhdessä oppitunnissa, vaan ilmiöiden tarkastelulle monelta suunnalta on varattava useita oppitunteja. Tämä näyttäytyy opetuksen suunnittelussa välttämättömäksi seikaksi, jota peräänkuulutetaan myös aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa.
Lopulta toissijaisena näyttäytyy väittely siitä, mitä sisältöjä historian opetuksesta jätetään opetuksen ulkopuolelle. Keskeinen muutos opetuksessa on opetustilanteen ohjaamisessa sellaiseksi, että omaan ajatteluun opitaan luottamaan ja ajattelun taidot jalostuvat opetuksen aikana yhä kriittisemmäksi ja perusteluiltaan kestävämmäksi. Tämä puolestaan vaatii historianopetuksen painotuksen uudelleenkohdistamista, opettajakoulutuksesta lähtien.