Korkeakoulutettujen narratiivit oppimisvaikeuksien vaikutuksesta elämänkulussa
Koskensilta, Kirsti (2021)
Koskensilta, Kirsti
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263643
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263643
Tiivistelmä
Aktiivisena kansalaisena ja asiantuntijatehtävissä toimiminen edellyttävät korkeaa osaamista ja tehokasta toimintaa. Tämä tutkimus tuo näkymää siihen, millaista lisähaastetta elämänkulussa oppimisvaikeudet tuovat korkeakoulutetulle.
Tutkimuksen läpikulkevaksi tarkastelun kohteeksi valittu toimijuus ohjasi katsomaan oppimisvaikeutta psykososiaalisena ja sosiokulttuurisena ilmiönä, jolloin oppimisvaikeuden haasteet toimijuudelle nähtiin syntyvän yksilön piirteistä ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Oppimisvaikeuksien nähtiin tuovan ihmiselle sekä vahvuuksia että heikkouksia. Tutkimus rajautui yksilön näkökulmaan, vaikka sekä yksilöllä että yhteisöllä tunnustettiin olevan vastuu yhteisön toimivuudesta ja erilaisten ihmisten yhdenvertaisista toimintamahdollisuuksista.
Tutkimustehtävänä oli ymmärtää, miten elämänkulussa oppimisvaikeudet näkyivät korkeakoulutettujen henkilöiden toimijuudessa, Huomio kohdistettiin erityisesti toimijuuden kokemuksiin ja selviytymiskeinoihin koulutus- ja työuralla. Tutkimuksen lähestymistapa oli narratiivis-elämänkerrallinen.
Tutkimuksen aineiston muodosti neljän oppimisvaikeuksisen opettajan ja kahden ohjaajan elämänkerralliset haastattelut. Aineisto syntyi dialogissa osallistujien ja heidän kanssaan samaan marginaaliryhmään kuuluneen tutkijan välillä. Osallistujilla oli lukivaikeuden lisäksi piirteitä muistakin oppimisvaikeuksista. Heistä kolmen oppimisvaikeus todennettiin korkeakouluopintojen aikana. Osallistujat konstruoivat kokemuksensa oppimisvaikeuksisena elämisestä haastatteluhetkellä aikuisina ja lapsina aikuisuudesta nähtynä. Tutkimustehtävää valottaneet teemat määrittyivät kertomuksista ja ne analysoitiin laadullisella sisällön analyysillä. Narratiivit ilmensivät elämänkaaritoimijuutta nostaen esiin ajallisia kehitysprosesseja.
Tulosten mukaan selviytymis- ja kehittymiskertomuksissa kietoutuivat toisiinsa oppimisvaikeuksien erilaiset teoreettiset lähestymismallit. Erityisesti vasta korkeakoulussa oppimisvaikeutensa selvittäneille korkeakouluopinnot antoivat teoriataustan ja käsitteet sanoittaa oppimisvaikeuksia. Syvällinen oppimisvaikeuksiensa ymmärtäminen ja niiden hyväksyminen osaksi itseä avasi näkemään oman ja ympäristön toimijuuden rajat. Oppimisvaikeuksista tietoiseksi tulemisen prosessi, niiden ilmaiseminen, niihin suhtautuminen, julkituominen sekä sopeutumis- ja selviytymiskeinot kytkeytyivät elämänkulussa toisiinsa. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että olennaista työssä menestymiselle oli kehittää monipuoliset ajassa ja tilanteissa muuttuvat toimintatavat työstä nouseviin oppimisvaikeuden tuomiin vaikutuksiin. Menestymisen mahdollisuuksia kasvatti, jos yksilö ja yhteisö yhdessä rakensivat edellytykset vastata oppimisvaikeuksien tuomiin toimijuuden haasteisiin.
Tutkimuksen läpikulkevaksi tarkastelun kohteeksi valittu toimijuus ohjasi katsomaan oppimisvaikeutta psykososiaalisena ja sosiokulttuurisena ilmiönä, jolloin oppimisvaikeuden haasteet toimijuudelle nähtiin syntyvän yksilön piirteistä ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Oppimisvaikeuksien nähtiin tuovan ihmiselle sekä vahvuuksia että heikkouksia. Tutkimus rajautui yksilön näkökulmaan, vaikka sekä yksilöllä että yhteisöllä tunnustettiin olevan vastuu yhteisön toimivuudesta ja erilaisten ihmisten yhdenvertaisista toimintamahdollisuuksista.
Tutkimustehtävänä oli ymmärtää, miten elämänkulussa oppimisvaikeudet näkyivät korkeakoulutettujen henkilöiden toimijuudessa, Huomio kohdistettiin erityisesti toimijuuden kokemuksiin ja selviytymiskeinoihin koulutus- ja työuralla. Tutkimuksen lähestymistapa oli narratiivis-elämänkerrallinen.
Tutkimuksen aineiston muodosti neljän oppimisvaikeuksisen opettajan ja kahden ohjaajan elämänkerralliset haastattelut. Aineisto syntyi dialogissa osallistujien ja heidän kanssaan samaan marginaaliryhmään kuuluneen tutkijan välillä. Osallistujilla oli lukivaikeuden lisäksi piirteitä muistakin oppimisvaikeuksista. Heistä kolmen oppimisvaikeus todennettiin korkeakouluopintojen aikana. Osallistujat konstruoivat kokemuksensa oppimisvaikeuksisena elämisestä haastatteluhetkellä aikuisina ja lapsina aikuisuudesta nähtynä. Tutkimustehtävää valottaneet teemat määrittyivät kertomuksista ja ne analysoitiin laadullisella sisällön analyysillä. Narratiivit ilmensivät elämänkaaritoimijuutta nostaen esiin ajallisia kehitysprosesseja.
Tulosten mukaan selviytymis- ja kehittymiskertomuksissa kietoutuivat toisiinsa oppimisvaikeuksien erilaiset teoreettiset lähestymismallit. Erityisesti vasta korkeakoulussa oppimisvaikeutensa selvittäneille korkeakouluopinnot antoivat teoriataustan ja käsitteet sanoittaa oppimisvaikeuksia. Syvällinen oppimisvaikeuksiensa ymmärtäminen ja niiden hyväksyminen osaksi itseä avasi näkemään oman ja ympäristön toimijuuden rajat. Oppimisvaikeuksista tietoiseksi tulemisen prosessi, niiden ilmaiseminen, niihin suhtautuminen, julkituominen sekä sopeutumis- ja selviytymiskeinot kytkeytyivät elämänkulussa toisiinsa. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että olennaista työssä menestymiselle oli kehittää monipuoliset ajassa ja tilanteissa muuttuvat toimintatavat työstä nouseviin oppimisvaikeuden tuomiin vaikutuksiin. Menestymisen mahdollisuuksia kasvatti, jos yksilö ja yhteisö yhdessä rakensivat edellytykset vastata oppimisvaikeuksien tuomiin toimijuuden haasteisiin.