Ihokeliakian immunologia
Lehtola, Henna (2021)
Lehtola, Henna
2021
Bioteknologian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Biotechnology
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263651
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263651
Tiivistelmä
Ihokeliakia on keliakian suoliston ulkopuolinen ilmenemismuoto, joka ilmenee kutiavana ja rakkulaisena ihottumana tyypillisimmin kyynärpäissä, polvissa ja pakaroissa. Lisäksi potilailla voi ilmetä keliakian taudinkuvalle tyypillisiä oireita, kuten ripulia, ummetusta tai vatsakipua. Kyseessä on autoimmuunisairaus, jonka laukaisevana tekijänä toimii gluteenipitoisen ravinnon nauttiminen. Sairauden puhkeamisen takana ovat samat merkittävimmät geneettiset tekijät ilmenemismuodosta riippumatta, ja lisäksi se vaatii toistaiseksi tuntemattomille ympäristötekijöille altistumisen. Myös muut autoimmuunisairaudet kasvattavat sairastumisriskiä, mutta näiden sairauksien välisistä yhteyksistä tiedetään hyvin vähän.
Molempien sairauksien hoitamattomassa tilassa elimistö tuottaa vasta-aineita kudostransglutaminaasia vastaan. Ihokeliakiassa kehittyvän immuunivasteen dominoiva antigeeni on kuitenkin epidermaalinen transglutaminaasi, jota vastaan tuotetut vasta-aineet kertyvät verinahkaan ja toimivat ihokeliakian tunnusmerkkinä. Kertymien syntyminen sekä niiden rooli ihokeliakian taudinkuvassa on vielä epäselvä. Iho-oireiden ajatellaan olevan peräisin todennäköisimmin tulehtuneesta ohutsuolesta, mutta autoimmuniteetin etenemismekanismi suolistosta iholle on vielä tuntematon. Oireet katoavat gluteenitonta ruokavaliota noudattamalla, kuten myös keliakiapotilailla, mutta vasta-ainekertymät voivat säilyä jopa useita vuosia. Keliakian ajatellaan olevan tyypin 1 T-auttajavälitteinen autoimmuunisairaus, kun taas ihokeliakian kehittyminen vaikuttaisi olevan enemmän tyypin 2 T-auttajasolujen toimintaan perustuvan mekanismin takana. Gluteenin aiheut-tama T- ja B-soluvälitteinen tapahtumasarja tunnetaan ihokeliakiassa huomattavasti heikommin kuin keliakiassa.
Suomessa keliakian esiintyvyys on kehittyneen diagnostiikan myötä kasvanut merkittävästi, ja samanaikaisesti ihokeliakian esiintyvyys on laskenut. Autoimmuunisairauksien, kuten keliakian ja ihokeliakian, immunologian tutkiminen auttaa selvittämään sairauksien syntymekanismeja ja parantamaan diagnostiikkaa sekä hoitoa. Tässä kandidaatintutkielmassa keskitytään keliakian ja ihokeliakian immunologisiin eroihin ja yhteneväisyyksiin. Työn tavoitteena on myös kartoittaa, mitä oleellista ihokeliakian immunologian osalta on vielä selvittämättä, ja mitä mahdollisia tulevaisuuden tutkimuskohteita se tarjoaa.
Molempien sairauksien hoitamattomassa tilassa elimistö tuottaa vasta-aineita kudostransglutaminaasia vastaan. Ihokeliakiassa kehittyvän immuunivasteen dominoiva antigeeni on kuitenkin epidermaalinen transglutaminaasi, jota vastaan tuotetut vasta-aineet kertyvät verinahkaan ja toimivat ihokeliakian tunnusmerkkinä. Kertymien syntyminen sekä niiden rooli ihokeliakian taudinkuvassa on vielä epäselvä. Iho-oireiden ajatellaan olevan peräisin todennäköisimmin tulehtuneesta ohutsuolesta, mutta autoimmuniteetin etenemismekanismi suolistosta iholle on vielä tuntematon. Oireet katoavat gluteenitonta ruokavaliota noudattamalla, kuten myös keliakiapotilailla, mutta vasta-ainekertymät voivat säilyä jopa useita vuosia. Keliakian ajatellaan olevan tyypin 1 T-auttajavälitteinen autoimmuunisairaus, kun taas ihokeliakian kehittyminen vaikuttaisi olevan enemmän tyypin 2 T-auttajasolujen toimintaan perustuvan mekanismin takana. Gluteenin aiheut-tama T- ja B-soluvälitteinen tapahtumasarja tunnetaan ihokeliakiassa huomattavasti heikommin kuin keliakiassa.
Suomessa keliakian esiintyvyys on kehittyneen diagnostiikan myötä kasvanut merkittävästi, ja samanaikaisesti ihokeliakian esiintyvyys on laskenut. Autoimmuunisairauksien, kuten keliakian ja ihokeliakian, immunologian tutkiminen auttaa selvittämään sairauksien syntymekanismeja ja parantamaan diagnostiikkaa sekä hoitoa. Tässä kandidaatintutkielmassa keskitytään keliakian ja ihokeliakian immunologisiin eroihin ja yhteneväisyyksiin. Työn tavoitteena on myös kartoittaa, mitä oleellista ihokeliakian immunologian osalta on vielä selvittämättä, ja mitä mahdollisia tulevaisuuden tutkimuskohteita se tarjoaa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8799]