Ylisukupolviset mielenterveydenongelmat : terveyssosiaalityön rooli mielenterveyspalveluissa aikuisen ja lapsen tuen tarpeiden tunnistamisessa
Niemelä, Aku (2021)
Niemelä, Aku
2021
Sosiaalityön kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263521
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263521
Tiivistelmä
Psyykkisesti sairastuneen vanhemman lapsella on suurentunut riski sairastua mielenterveyden ongelmiin, ja mielenterveyden ongelmat näyttävät välittyvän ylisukupolvisesti vanhemmalta lapselle. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten mielenterveyspalveluissa tehtävässä sosiaalityössä pyritään lievittämään mielenterveyden ongelmien ylisukupolvisuutta tunnistamalla psyykkisesti sairastuneen vanhemman, ja tämän lapsen tuen tarpeita.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu ylisukupolvisuutta, huono-osaisuutta, terveyden sosiaalisia määrittäjiä, mielenterveyttä ja terveyssosiaalityötä koskevasta kirjallisuudesta. Kirjallisuuskatsauksen aineistona on 13 tieteellistä, englanninkielistä artikkelia. Kirjallisuuskatsauksen analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tuoda esiin mielenterveyspalveluissa tehtävän sosiaalityön hyötyjä ja mahdollisuuksia niin aikuisen potilaan, kuin myös tämän lapsen ja perheen tuen tarpeiden tunnistamisessa, sekä ylisukupolvisten mielenterveyden ongelmien kierteen katkaisemisessa.
Tutkimukseni tulokset tuovat esiin, että vanhemman mielenterveyden häiriö altistaa lasta mielenterveyden häiriöille. Keskeinen tekijä on sairastumisesta johtuva vanhemman heikentynyt kyky vastata lapsen tarpeisiin, ja olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Mielenterveyden häiriöt näyttävät olevan yleisimpiä alhaisen sosioekonomisen aseman perheillä ja lapsilla, ja myös alhainen sosioekonominen asema siirtyy herkästi vanhemmalta lapselle. Mielenterveyspalveluissa tehtävä sosiaalityö näyttäytyy kokonaisvaltaisena työskentelynä, jossa kartoitetaan niin potilaan tarvitsemaa hoitoa kuin myös erilaisia taloudelliseen tukeen, sekä kuntoutumiseen liittyviä palveluja. Potilaan tarpeiden ohella sosiaalityöntekijät kartoittavat myös potilaan lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarpeita. Perhekeskeinen työskentelytapa mahdollistaa koko perheen palvelujen ja tuen tarpeen koordinoinnin. Yhteistyö lastensuojelun ja mielenterveyspalvelujen välillä koetaan ammattilaisten toimesta tärkeänä, sillä yhteistyön toimiessa lasta ja perhettä koskevat päätökset voidaan tehdä oikean tiedon varassa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu ylisukupolvisuutta, huono-osaisuutta, terveyden sosiaalisia määrittäjiä, mielenterveyttä ja terveyssosiaalityötä koskevasta kirjallisuudesta. Kirjallisuuskatsauksen aineistona on 13 tieteellistä, englanninkielistä artikkelia. Kirjallisuuskatsauksen analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tuoda esiin mielenterveyspalveluissa tehtävän sosiaalityön hyötyjä ja mahdollisuuksia niin aikuisen potilaan, kuin myös tämän lapsen ja perheen tuen tarpeiden tunnistamisessa, sekä ylisukupolvisten mielenterveyden ongelmien kierteen katkaisemisessa.
Tutkimukseni tulokset tuovat esiin, että vanhemman mielenterveyden häiriö altistaa lasta mielenterveyden häiriöille. Keskeinen tekijä on sairastumisesta johtuva vanhemman heikentynyt kyky vastata lapsen tarpeisiin, ja olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Mielenterveyden häiriöt näyttävät olevan yleisimpiä alhaisen sosioekonomisen aseman perheillä ja lapsilla, ja myös alhainen sosioekonominen asema siirtyy herkästi vanhemmalta lapselle. Mielenterveyspalveluissa tehtävä sosiaalityö näyttäytyy kokonaisvaltaisena työskentelynä, jossa kartoitetaan niin potilaan tarvitsemaa hoitoa kuin myös erilaisia taloudelliseen tukeen, sekä kuntoutumiseen liittyviä palveluja. Potilaan tarpeiden ohella sosiaalityöntekijät kartoittavat myös potilaan lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarpeita. Perhekeskeinen työskentelytapa mahdollistaa koko perheen palvelujen ja tuen tarpeen koordinoinnin. Yhteistyö lastensuojelun ja mielenterveyspalvelujen välillä koetaan ammattilaisten toimesta tärkeänä, sillä yhteistyön toimiessa lasta ja perhettä koskevat päätökset voidaan tehdä oikean tiedon varassa.