Koulutuksellisen tasa-arvon diskurssit terveyskriisin aikana – Etäkoulun diskurssit julkisessa keskustelussa
Anturaniemi, Juho; Kuparinen, Elina (2021)
Anturaniemi, Juho
Kuparinen, Elina
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273844
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273844
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vuoden 2020 poikkeustilan aikaisten ja sen jälkeisten Helsingin Sanomien yleisönosaston kirjoitusten diskursseja tasa-arvoon ja etäkouluun liittyen. Etäkoulun on nähty olevan uutisoinnissa mahdollisesti oppilaiden tasa-arvoa uhkaavaa ja sen on pelätty aiheuttavan pitkäaikaisia haittavaikutuksia nuorimmille ikäpolville. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, minkälaisia tasa-arvon diskursseja mielipidekirjoituksissa rakennetaan, mitä muita diskursseja etäkouluun liittyy, sekä minkälaiset tahot näitä diskursseja luovat, muokkaavat ja uusintavat.
Tutkimuksessa Helsingin Sanomissa julkaistuja mielipidekirjoituksia kerättiin noin vuoden jaksolta. Aineistosta etsittiin erilaisia diskursseja tasa-arvoon liittyen, minkä lisäksi muita etäkouluun liittyviä diskursseja ja niiden käyttöä tutkittiin diskurssianalyysin menetelmin. Tutkimuksessa selvitettiin myös, minkälaiset tahot näitä diskursseja rakentavat, muokkaavat ja käyttävät. Saatua tietoa tulkittiin Pierre Bourdieun pääomien kautta, jonka avulla pyrittiin havainnollistamaan erityisesti diskurssien muotoutumista kirjoittajien pääomien kautta, sekä miten oppilaiden ja näiden perheiden pääomat selittivät tasa-arvon diskurssien muotoutumista.
Tutkimuksessa etäkoulun diskurssien nähtiin keskittyvään monille eri tasa-arvon tasoille. Oppilaiden välisen tasa-arvon nähtiin olevan uhattuna, kun oppilaiden omien ja perinnöllisten pääomien nähtiin jaottelevan oppilaita tavalla, joka vaaransi koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen. Tämä tasa-arvon diskurssi haastettiin etenkin lääkäreiden ja muiden auktoriteettien diskursseissa, joissa etäkoulu sai pääosin pandemian torjunnan kannalta olennaisen toimen merkityksen, jossa nuorimpien sukupolvien tulee suojella vanhempia sukupolvia. Tätä näkemystä haastettiin myöhemmin toisissa auktoriteettiteksteissä, joissa vanhempien suojelu nähtiin nuorien tulevaisuuden uhraamisena. Etäkoulu nähtiin myös erityisesti myös koulujen digitalisaation mahdollistajana.
Tämä tutkimus valottaa tapaa, jolla lapsien ja nuorten toiminnasta ja koulutuksellisesta tasa-arvosta keskustellaan, sekä minkälaisena oppilaiden tasa-arvo näyttäytyy terveyskriisin keskellä. Tulosten perusteella nuorten ja lasten ääntä heitä koskevassa päätöksenteossa pitäisi tuoda enemmän esille. Lasten ja nuorten näkökulmia tulisi huomioida enemmän heidän tulevaisuuttaan koskevassa julkisessa keskustelussa.
Tutkimuksessa Helsingin Sanomissa julkaistuja mielipidekirjoituksia kerättiin noin vuoden jaksolta. Aineistosta etsittiin erilaisia diskursseja tasa-arvoon liittyen, minkä lisäksi muita etäkouluun liittyviä diskursseja ja niiden käyttöä tutkittiin diskurssianalyysin menetelmin. Tutkimuksessa selvitettiin myös, minkälaiset tahot näitä diskursseja rakentavat, muokkaavat ja käyttävät. Saatua tietoa tulkittiin Pierre Bourdieun pääomien kautta, jonka avulla pyrittiin havainnollistamaan erityisesti diskurssien muotoutumista kirjoittajien pääomien kautta, sekä miten oppilaiden ja näiden perheiden pääomat selittivät tasa-arvon diskurssien muotoutumista.
Tutkimuksessa etäkoulun diskurssien nähtiin keskittyvään monille eri tasa-arvon tasoille. Oppilaiden välisen tasa-arvon nähtiin olevan uhattuna, kun oppilaiden omien ja perinnöllisten pääomien nähtiin jaottelevan oppilaita tavalla, joka vaaransi koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen. Tämä tasa-arvon diskurssi haastettiin etenkin lääkäreiden ja muiden auktoriteettien diskursseissa, joissa etäkoulu sai pääosin pandemian torjunnan kannalta olennaisen toimen merkityksen, jossa nuorimpien sukupolvien tulee suojella vanhempia sukupolvia. Tätä näkemystä haastettiin myöhemmin toisissa auktoriteettiteksteissä, joissa vanhempien suojelu nähtiin nuorien tulevaisuuden uhraamisena. Etäkoulu nähtiin myös erityisesti myös koulujen digitalisaation mahdollistajana.
Tämä tutkimus valottaa tapaa, jolla lapsien ja nuorten toiminnasta ja koulutuksellisesta tasa-arvosta keskustellaan, sekä minkälaisena oppilaiden tasa-arvo näyttäytyy terveyskriisin keskellä. Tulosten perusteella nuorten ja lasten ääntä heitä koskevassa päätöksenteossa pitäisi tuoda enemmän esille. Lasten ja nuorten näkökulmia tulisi huomioida enemmän heidän tulevaisuuttaan koskevassa julkisessa keskustelussa.