Baskinaisten kokemukset Baskimaan konfliktin rauhanrakentajina: feministinen analyysi rauhanprosessin sukupuolittuneisuudesta ja naisten toimijuudesta

Abstract

Naisten rooli rauhanprosesseissa on YK:n ”Naiset, rauha ja turvallisuus” (1325) -päätöslauselmasta huolimatta edelleen miehiä näkymättömämpi. Naisten osallistuminen rauhanprosesseihin on vähäisempää kuin miesten, mutta erityisesti huomiota herättää roolien sukupuolittuneisuus ja naisten näkyvyyden puute. Naiset ovat erityisen aktiivisia ruohonjuuritason rauhanrakennuksessa, kun taas neuvottelupöydissä naisia on edelleen vähän miehiin verrattuna. Baskimaan konfliktin tapauksessa naisia oli runsaasti mukana rauhanprosessissa, mutta heidän roolinsa oli näkymättömämpi kuin miesten. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan baskinaisten kokemuksia Baskimaan konfliktin rauhanprosessista, heidän toimijuudestaan rauhanrakentajina sekä rauhanprosessin sukupuolittuneisuutta. Baskimaan konfliktin keskiössä on separatistisen terroristijärjestö ETA:n terrori-iskut sekä Espanjan valtion vastaterrorismitoimet. Väkivaltainen konflikti päättyi lokakuussa 2011, kun ETA ilmoitti lopettavansa aseellisen toiminnan. Konfliktin rauhanprosessi voidaan nähdä pitkänä, vielä tänä päivänä jatkuvana prosessina, sillä yhteiskunnan toipuminen konfliktista on yhä kesken.

Kansainvälisen politiikan feministisen teorian mukaan tieteenalan tutkimus on sukupuolittunutta, ja naisia ja vähemmistöjä ei ole huomioitu tarpeeksi tutkimuksessa. Tutkielmassa tärkeitä käsitteitä ovat valta ja toimijuus. Näiden käsitteiden avulla voimme tarkastella sukupuolittuneita valtarakenteita sekä naisten erilaisia toimijuuksia rauhanprosesseissa. Tutkielmassa naisten kokemukset asetetaan feministisen standpoint-suuntauksen mukaisesti tutkimuksen keskiöön, sillä huomiotta jätetyt kokemukset tuottavat arvokasta, uutta tietoa Baskimaan rauhanprosessista. Muistitietomenetelmää soveltaen tutkielman analyysi perustuu kymmenen rauhanrakennukseen eri tavoin osallistuneen baskinaisen haastatteluun. Muistitietomenetelmälle tyypillisellä tavalla naisten haastattelut toteutettiin niin, että keskustelu eteni tutkielman teemojen ympärillä varsin vapaamuotoisesti ja haastattelija omaksui aktiivisen kuuntelijan roolin. Itsereflektion avulla pyrittiin tuottamaan mahdollisimman läpinäkyvä tutkielma, jossa tutkijan rooli ja vaikutus tutkimukseen tuodaan avoimesti esille.

Haastatteluiden perusteella naisten erilaisissa kokemuksissa voidaan havaita useita samankaltaisuuksia. Naisten erilaisista taustoista ja tehtävistä huolimatta nähtävissä on rakenteellista epätasa-arvoa, joka usein on myös naisten itsensä sisäistämää. Suoraa syrjintää koettiin harvoin tai ei ollenkaan, mutta naisten roolit rauhanrakennuksessa erosivat jonkin verran miesten rooleista. Erityisesti esille nousi se, että naiset olivat miehiä itsekriittisempiä julkisen puhumisen suhteen. Puoluepolitiikassa mukana olleiden naisten kokemuksissa epätasa-arvo koettiin suorempana, kuin rauhanliikkeissä tai rauhanrakennustyötä tehneissä organisaatioissa. Feminismin yleistyminen koettiin tärkeäksi ilmiöksi naisten aseman paranemisessa.