Rekisteröitynyttä säilyttäjää koskevan sääntelyn uudistaminen

Abstract

Hallintarekisteröityneille osakkeille maksettavien osinkojen lähdeverotusmenettelyyn tehtiin merkittäviä uudistuksia, jotka tulivat voimaan vuonna 2021. Uudistukset pohjautuvat OECD:n työryhmän vuonna 2013 julkaistun TRACE-projektin mukaisiin toimenpiteisiin, jonka tarkoitus on yhdenmukaistaa osinkojen lähdeverotusmenettelyä ja varmistaa osingonsaajan oikeus verosopimusmääräysten mukaisiin etuihin. TRACE-projektin mukaisen Authorised Intermediary-mallin on tarkoitus edistää lähdeveromenettelyn tehokkuutta, oikeudenmukaisuutta ja oikeusvarmuutta. Mallin tavoitteena on parantaa veroviranomaisen tiedonsaantioikeuksia hallintarekisteröityjen osakkeiden omistajista. Tässä tutkimuksessa käsitellään, miten kansallista lainsäädäntöä on uudistettu ja mikä on rekisteröityneen säilyttäjän rooli verosopimusetuuksien myöntämisessä. Kansalliseen lainsäädäntöön on TRACE:n pohjalta implementoitu rekisteröitynyt säilyttäjä, osingonsaajan itse antama ilmoitus ja vuosi-ilmoittaminen määrämuotoisesti TRACE:n XML skeemalla. Julkiseen säilyttäjärekisteriin merkitty säilyttäjä ottaa vastuun hallintarekisteröidyille osakkeille maksettujen osinkojen lähdeveron oikeellisuudesta, jos osinkoon on sovellettu kansallista lainsäädäntöä alempia verosopimusten lähdeverokantoja. Rekisteröityneen säilyttäjän on todennettava osingonsaajan itse antaman ilmoituksen luotettavuus ja annettava vuosittain Verohallinnolle vuosi-ilmoitus välittämistään osingonsaajatiedoista. Verosopimusetuudet voidaan myöntää vain osingonsaajalle, jolla on oikeus osinkoon verosopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Tämä tarkoittaa, että rekisteröityneen säilyttäjän huolellisuusvelvoitteensa täyttämiseksi on tunnistettava osingon tosiasiallinen edunsaaja. Käsitteelle on annettava verosopimusoikeudellinen merkitys ja sitä on tulkittava yhdessä määräyksen sanamuodon ja verosopimusten tarkoitusten kanssa. Käsite on OECD:n malliverosopimuksessa ja sen kommentaarissa epäselvä ja sen sisällön tulkintaan liittyy oikeuskirjallisuudessa esitettyjä erimielisyyksiä. Tutkimuksessa havaittiin rekisteröityneen säilyttäjien velvollisuuksien olevan laaja-alaisia ja niiden sisältävän vero-oikeudellisten käsitteiden ymmärtämistä ja tulkitsemista. Rekisteröitynyttä säilyttäjää koskeva sääntely on mekaanista ja edellyttää kattavaa raportointia vuosittain. Käyttöönotettu malli toimisi optimaalisimmin, jos kaikki arvopaperin säilytysketjun säilyttäjät olisivat rekisteröityneitä säilyttäjiä. Käytännössä jokaiseen hallintarekisteröidyn osakkeen säilytysketjuun tulee kuulumaan myös rekisteröitymättömiä säilyttäjiä. Näin ollen uudistuksen toimivuus on riippuvainen säilyttäjäyhteisöjen halukkuudesta hakeutua säilyttäjärekisteriin ja ottaa vastuulleen siitä aiheutuvan velvoitteet.