Kiintymystyylin yhteydet seksuaaliseen käyttäytymiseen nuoruusiässä

Abstract

Seksuaalisuus on ihmisen henkilökohtainen ja yksilöllinen ominaisuus, jonka kehittymisen polku ja vaiheet ovat aina yksilöllisiä. Kiintymyksellä tarkoitetaan lapsen synnynnäistä ja tarveperusteista kykyä hakea läheisyyttä sekä turvaa häntä hoivaavalta aikuiselta. Toistuvat kokemukset kiintymyskohteen kanssa jäsentyvät lopulta mielen sisäisiksi malleiksi, jotka sisältävät kokemuksen muun muassa omasta rakastettavuudesta sekä toisten luotettavuudesta. Kiintymys nähdään pohjana seksuaalisuuden kehittymiselle ja toisaalta seksuaalisuuden mielletään ylläpitävän kiintymystä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kiintymyksen ja seksuaalisen käyttäytymisen yhteyksiä nuoruusiässä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, selittävätkö nuoren kiintymyksen ahdistuneisuus ja välttelevyys nuoren seksuaalista aktiivisuutta ja riskikäyttäytymistä. Lisäksi tarkasteltiin, toimiiko nuoren itsearvioima puberteetin ajankohta yhteyttä muuntavana tekijänä. Oletuksena oli, että kiintymys ja seksuaalinen käyttäytyminen olisivat yhteydessä siten, että turvaton kiintymys ennustaisi korkeampaa seksuaalista aktiivisuutta sekä riskikäyttäytymistä. Lisäksi oletettiin, että yhteys olisi erityisen voimakas silloin, kun nuori arvioi puberteetin alkaneen ikätovereita aikaisemmin. Tutkimuksen aineisto oli osa Tampereen yliopiston Kehityksen Ihmeet (KEHI) tutkimusprojektia. Tutkimus toteutettiin poikkileikkausasetelmana ja aineisto koostui 17–19-vuotiaista suomalaisista nuorista (N = 439). Nuoren kiintymystä mitattiin ECR-RS mittarilla, seksuaalista aktiivisuutta ASAI mittarilla ja seksuaalista riskikäyttäytymistä CARE mittarin seksuaalisuutta koskevalla osiolla. Puberteetin ajankohtaa suhteessa ikätovereihin nuoret arvioivat tätä tutkimusta varten kehitetyn kysymyksen avulla. Tutkimustulokset olivat pääosin oletusten vastaisia. Logistisen regressioanalyysin avulla tarkasteltiin, selittävätkö kiintymyksen ahdistuneisuus ja välttelevyys nuoren seksuaalista käyttäytymistä. Regressiomalleissa kiintymys ei ennustanut nuoren seksuaalista käyttäytymistä niin aktiivisuuden kuin riskikäyttäytymisenkään osalta. Tämä tulos oli ristiriidassa aiemman tutkimuksen kanssa. Kiintymyksen välttelevyys ennusti kuitenkin oletusten vastaisesti pienempää yhdynnän harrastamisen todennäköisyyttä, mutta ainoastaan nuorilla, jotka olivat arvioineet puberteetin alkaneen varhain. Kiintymyksen välttelevyyden ja puberteetin interaktio ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Puberteetin ja kiintymyksen ahdistuneisuuden interaktio osoittautui merkitseväksi. Varhain alkanut puberteetti ja kiintymykseen liittyvä ahdistuneisuus ennustivat yhdessä korkeampaa seksikumppanien todennäköisyyttä viimeisen vuoden aikana. Tutkimus tuotti lisätietoa siitä, miten kiintymyksen ahdistuneisuus ja välttelevyys ovat yhteydessä seksuaaliseen käyttäytymiseen nuoruusiässä. Yhteyksiä on tähän mennessä tarkasteltu pääosin aikuisväestössä ja parisuhteissa. Seksuaalisen käyttäytymisen ja kiintymyksen välisten yhteyksien kehityksellisen luonteen ymmärtämiseksi jatkotutkimus nuoruusikäisillä on aiheellista. Tulosten tarkastelussa erityistä huolta herätti kiintymyksen turvattomuuden ja seksuaalisen riskikäyttäytymisen välinen yhteys. Jatkotutkimusten potentiaalinen anti voisikin olla kiintymysinformoidun seksuaalitietoisuuden lisääminen sekä tiedon tuominen nimenomaan nuoruusikäisille.