Yhdennetty sosiaalityö: Aikuissosiaalityön tehtävät, osaaminen ja omatyöntekijyys mielenterveyspalveluissa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on kartoittaa, miten mielenterveyspalveluissa työskentelevät sosiaalityöntekijät määrittelevät aikuissosiaalityön tehtäviä ja osaamista sekä sosiaalihuoltolain mukaista omatyöntekijyyttä. Tutkimusaihe nousee Helsingin kaupungin toteuttamasta tehtävänrakenneuudistuksesta, jonka seurauksena mielenterveys- ja päihdepalveluissa on siirrytty yhdennettyyn sosiaalityöhön, eli terveyssosiaalityöhön, johon on yhdistetty aikuissosiaalityön tehtäviä sekä mahdollisuus toimia asiakkaan omatyöntekijänä. Uudistuksen taustalla on ajatus yhden luukun periaatteesta, jolloin asiakas voisi saada tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut samasta toimipisteestä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa aikuissosiaalityön tehtävänkuvasta ja erityisosaamisesta sekä omatyöntekijyydestä, mutta myös siitä, miten terveydenhuollon toimintaympäristö vaikuttaa aikuissosiaalityön tehtävien toteuttamiseen ja omatyöntekijänä toimimiseen. Yhdennetty sosiaalityö on melko uusi tapa järjestää sosiaalipalveluita, ja sitä käytetään enemmän lastensuojelussa tai pienemmissä kunnissa, joissa sosiaalityöntekijä hoitaa alueen kaikki sosiaalityön tehtävät. Tutkimus on kehittämislähtöinen, ja pyrkii tunnistamaan ja nostamaan esille tehtävänrakenneuudistuksen aiheuttamia kehittämistarpeita.

Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta Helsingin kaupungin mielenterveyspalveluissa työskentelevän sosiaalityöntekijän haastattelusta. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituna teemahaastatteluna aikuissosiaalityön, omatyöntekijyyden ja muutoksen teemoista. Aineisto on analysoitu jäsenkategoria-analyysia käyttäen, ja olen tarkastellut aineistosta aikuissosiaalityöntekijän ja omatyöntekijän kategorioita, sekä näihin liittyviä kategoriasidonnaisia toimintoja (tehtäviä), kompetensseja (osaamista) ja määreitä. Kategorioiden kuvailun lisäksi pyrin myös tulkitsemaan, millaista sosiaalista järjestystä nämä valitut kategoriat tuottavat.

Aikuissosiaalityöntekijän kategoria jakautuu kolmeen alakategoriaan: universaali aikuissosiaalityöntekijä, aikuissosiaalityöntekijä mielenterveyspalveluissa ja aikuissosiaalityöntekijä alueella. Nämä kategoriat sisältävät osittain samoja toimintoja ja kompetensseja, mutta kategorioiden välillä on myös eroavaisuuksia. Aikuissosiaalityön tehtäväksi määrittyy suunnitelmallinen muutossosiaalityö, kokonaisvaltainen arviointi ja palveluohjaus sekä toimeentulotukityö ja päätöksenteko. Aikuissosiaalityön osaaminen puolestaan pitää sisällään tiedollisen osaamisen ja käytäntötiedon, lainsäädännöllisen ja hallinnollisen osaamisen, teknisen osaamisen, vuorovaikutus- ja tunnetaidot sekä sosiaalityöntekijän harkinnan. Terveydenhuollon konteksti vaikuttaa sekä aikuissosiaalityön tehtävien tekemiseen että osaamiseen eri tavoilla, esimerkiksi palveluvalikoissa on eroa yhdennetyn sosiaalityön ja alueen aikuissosiaalityön välillä, mikä luo jännitettä.

Omatyöntekijyys kuvautuu prosessina: omatyöntekijyys alkaa jo harkinnasta, kenet otetaan asiakkuuteen, jatkuu työskentelyvaiheeseen ja lopulta päättyy joko asiakkuuden lopettamiseen tai siirtämiseen johonkin muuhun palveluun. Omatyöntekijäasiakkaiden määrät mielenterveyspalveluissa vaihtelevat hyvin paljon, ja sosiaalityöntekijät selittivät tätä resursseilla, perustehtävään eli terveyssosiaalityöhön keskittymisellä sekä puutteellisilla sijaistamiskäytännöillä. Omatyöntekijätyössä korostuvat omatyöntekijän aktiivinen rooli, asiakkaan asioihin perehtyminen, vaatimus moniammatillisesta yhteistyöstä ja asiakkaan asianajosta sekä poikkeuksellinen vuorovaikutuksen, luottamuksen ja vastuun yhteen kietoutuminen. Asiakkaiden siirtotilanteet luovat jännitettä mielenterveyspalvelujen sosiaalityöntekijöiden ja alueen aikuissosiaalityöntekijöiden välille. Keskeisimmät kehittämistarpeet liittyvätkin jännitteiden poistamiseen, yhteistyön tiivistämiseen ja selkeiden työkäytäntöjen ja -rakenteiden kehittämiseen myös mielenterveyspalveluiden yhdennettyyn sosiaalityöhön.