Yhteenkuuluvuus ja sosiaalinen tuki kantasuomalaisilla ja maahanmuuttajataustaisilla nuorilla - yhteydet mielenterveyteen

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yläkouluikäisten nuorten kokemusta koulussa koetusta yhteenkuuluvuudesta sekä perheeltä ja ystäviltä saatavasta sosiaalisesta tuesta. Lisäksi tarkasteltiin, eroavatko tyttöjen ja poikien sekä kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten nuorten kokemukset toisistaan. Tutkimuksessa selvitettiin myös, kuinka yhteenkuuluvuus koulussa sekä sosiaalinen tuki perheeltä ja ystäviltä ovat yhteydessä mielenterveyden ulottuvuuksiin. Mielenterveyden ulottuvuuksina tarkasteltiin internalisoivia oireita, eksternalisoivia oireita, prososiaalisuutta ja resilienssiä. Viimeisenä tutkittiin, onko sukupuolella tai maahanmuuttajataustalla vaikutusta edellä mainittuihin yhteyksiin.

Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Maahanmuuttajanuorten Psykososiaalinen Tukeminen Koulussa - interventiotutkimushanketta. Tässä tutkimuksessa käytettiin poikkileikkausaineistoa, joka pohjautuu nuorten kyselylomakevastauksiin hankkeen aloitusajankohdassa syksyllä 2019 (n = 1981). Yhteenkuuluvuuden sekä sosiaalisen tuen kokemuksia tarkasteltiin frekvenssien ja kaksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Edellisten yhteyksiä mielenterveyden ulottuvuuksiin sekä sukupuolen ja maahanmuuttajataustan moderoivaa vaikutusta tarkasteltiin hierarkkisella regressioanalyysillä.

Tulokset osoittivat, että enemmistö Suomessa asuvista nuorista koki sekä yhteenkuuluvuutta koulussa että sosiaalista tukea perheeltä ja ystäviltä paljon tai kohtalaisesti. Tytöt kokivat saavansa poikia enemmän sosiaalista tukea ystäviltään. Lisäksi havaittiin, että kantasuomalaiset nuoret kokivat enemmän yhteenkuuluvuutta koulussa ja sosiaalista tukea ystäviltään kuin maahanmuuttajanuoret. Yhteenkuuluvuus koulussa sekä sosiaalinen tuki perheeltä ja ystäviltä olivat kaikki yhteydessä vähäisempiin internalisoiviin ja eksternalisoiviin oireisiin sekä suurempaan määrään prososiaalisuutta ja resilienssiä. Vähäisempi yhteenkuuluvuus sekä vähäisempi perheeltä ja ystäviltä saatava sosiaalinen tuki lisäsivät enemmän tyttöjen kuin poikien internalisoivia oireita ja vähensivät enemmän poikien prososiaalisuutta. Lisäksi vähäisempi perheeltä saatava sosiaalinen tuki vähensi enemmän poikien kuin tyttöjen resilienssiä. Yhteenkuuluvuus koulussa sekä sosiaalinen tuki perheeltä ja ystäviltä olivat yhtä merkityksellisiä kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten nuorten mielenterveydelle.

Yhteenvetona voidaan todeta, että koulussa koettu yhteenkuuluvuus sekä perheeltä ja ystäviltä saatavan sosiaalisen tuen kokemus ovat nuorten mielenterveyttä tukevia elementtejä. Näin ollen yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen tuen kokemusten vahvistaminen on tärkeää. Tulokset ovat pääosin linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa mutta toivat myös uutta tietoa aiheesta. Kouluissa tulisi pohtia yhteisöllisyyden sekä sosiaalista tukea vahvistavien kaveritaitojen kehittämistapoja. Lisäksi vanhempien tietoisuutta heiltä saatavan sosiaalisen tuen merkityksestä tulisi lisätä.