"Raapii, repii tukasta, lyö" : Opettajien kokemuksia alle kouluikäisten lasten fyysisestä aggressiivisuudesta
Hellman, Inka; Ojala, Henna (2021)
Hellman, Inka
Ojala, Henna
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263668
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104263668
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia lapsen fyysisesti aggressiivisesta käyttäytymisestä. Aihetta on tutkittu vertaisvuorovaikutuksen ja oppimiseen vaikuttamisen näkökulmista, mutta opettajien kokemuksia selvittäviä aiheeseen liittyviä laadullisia tutkimuksia on tehty varsin vähän. Tutkimuksessa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen opettajien kohtaamaa lasten fyysistä aggressiivisuutta ja siitä aiheutuvia reaktioita. Kiinnostuksen kohteena olivat myös ne merkitykset, joita opettajat kuvaavat olevan lapsen fyysisen aggressiivisuuden taustalla. Tutkimus toteutettiin laadullisena lomakehaastatteluna anonyymisti. Vastaajajoukko koostui 31:stä 4–6-vuotiaiden lasten parissa työskentelevästä varhaiskasvatuksen opettajasta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen tuloksista havaittiin, että varhaiskasvatuksen opettajien kuvaamana fyysinen aggressiivisuus oli reaktiivista sekä kohdistui välineellisesti ja välineettömästi päiväkodin muihin lapsiin, kasvatushenkilöstöön tai ympäristöön. Pääasiallisesti opettajissa virisi negatiivisia tunnetiloja. Muina reaktioina mainittiin positiivisia ja empaattisia tunnereaktioita sekä reaktiivisia toimintatapoja. Vastaajat kuvasivat lapsen fyysisesti aggressiivisen käyttäytymisen taustalla olevan usein aivo- ja tunneperäisiä tekijöitä tai henkilöstön keinottomuuden vaikutuksia reagoida haastaviin tilanteisiin.
Keskeisinä johtopäätöksinä voidaan todeta, että kyselyyn vastanneet varhaiskasvatuksen opettajat kohtaavat lasten fyysistä aggressiivisuutta toistuvasti. Nämä kokemukset aiheuttavat heissä riittämättömyyden tunnetta sekä fysiologisia reaktioita, kuten päänsärkyä ja itkua. Reaktiivisina toimintatapoina useimmin mainittiin lapsen toiminnan rajaaminen kiinnipidon tai toiseen tilaan siirtämisen kautta, lisäksi sanallisella puuttumisella reagoitiin lapsen käyttäytymiseen. Tuloksista oli nähtävissä myös opettajien kokemus resurssien ja osaamisen puutteellisuudesta. Osaaminen linkittyy sekä lapsen vielä kehittyviin sosioemotionaalisiin taitoihin että opettajien kykyyn ennaltaehkäistä haastavien tilanteiden syntyä.
Tutkimuksen tuloksista havaittiin, että varhaiskasvatuksen opettajien kuvaamana fyysinen aggressiivisuus oli reaktiivista sekä kohdistui välineellisesti ja välineettömästi päiväkodin muihin lapsiin, kasvatushenkilöstöön tai ympäristöön. Pääasiallisesti opettajissa virisi negatiivisia tunnetiloja. Muina reaktioina mainittiin positiivisia ja empaattisia tunnereaktioita sekä reaktiivisia toimintatapoja. Vastaajat kuvasivat lapsen fyysisesti aggressiivisen käyttäytymisen taustalla olevan usein aivo- ja tunneperäisiä tekijöitä tai henkilöstön keinottomuuden vaikutuksia reagoida haastaviin tilanteisiin.
Keskeisinä johtopäätöksinä voidaan todeta, että kyselyyn vastanneet varhaiskasvatuksen opettajat kohtaavat lasten fyysistä aggressiivisuutta toistuvasti. Nämä kokemukset aiheuttavat heissä riittämättömyyden tunnetta sekä fysiologisia reaktioita, kuten päänsärkyä ja itkua. Reaktiivisina toimintatapoina useimmin mainittiin lapsen toiminnan rajaaminen kiinnipidon tai toiseen tilaan siirtämisen kautta, lisäksi sanallisella puuttumisella reagoitiin lapsen käyttäytymiseen. Tuloksista oli nähtävissä myös opettajien kokemus resurssien ja osaamisen puutteellisuudesta. Osaaminen linkittyy sekä lapsen vielä kehittyviin sosioemotionaalisiin taitoihin että opettajien kykyyn ennaltaehkäistä haastavien tilanteiden syntyä.